[Julkaistu alunperin: joulukuu, 2014]

"Se on oikein suloinen nimi." muori kehui nimivalintaani.
"Niin, se tuli vain jotenkin minulle mieleen kun katson sitä." selittelin valintaani.
"En tahtoisi hoputtaa, mutta voisimme ruveta harjaamaan..." muori sanoi.
"Ah, tietysti! Häkellyin niin paljon Sendasta..." naurahdin hermostuneena.
"Se on täysin ymmärrettävää." muori hymyili ja ojensi minulle harjan jonka otin käteeni.
"Kenet harjaisin ensimmäisenä?" kysyin ja katsoin Rávlea ja Momoa.
Momo juoksi eteeni ja pomppi. Se oli selvästi ilmoittautunut olemaan ensimmäinen harjattava.
Istahdin lattialle Momon kanssa ja rupesin selvittelemään takkuja pois sen villoista.

"Käykö jos hoidan Sendan harjauksen?" muori kysyi.
"Noh, oletkin varmaan parempi käsittelemään vastasyntynyttä kuin minä. Joten miksei?" vastasin.
"Oikeastaan haluaisin vain siksi harjata Senda, että sinä pääsisit sitten hoitamaan Rávlen. Teillä on selvästi hieman hankala suhde keskenänne." muori perusteli.
En voinut väittää muutakaan, olihan muori ammattilainen ja siksi hänen oli helppo huomata ongelmamme rivien välistä.
"Rávlella on vain oma filosofiansa ja tyylinsä. Tämä vaatii vain totuttelua minulta. Eihän Rávle ole niin helppo tapaus kuin Momo." yritin selittää suhdettamme.
Momo katsoi ylöspäin hetkeksi kun olin maininnut sen nimen.
"Ei Momokaan varmasti ole sen helpompi tapaus. Jollekin muulle kouluttajalle se voisi olla vaivaksi. Täysin tapauskohtaista, että miten kouluttajan pokemonin luonteet kohtaavat." muori vakavoitui.
Tottahan tuo oli. Jollekin muulle Momon luonne voisi olla vaikea. Momo oli muuten oikein ystävällinen Flaaffy, mutta se osasi olla hyvinkin mustasukkainen kun sille päälle sattui.
"Niinhän tuo on. Ehkäpä koin Momon olevan helppo tapaus aloittelevalle kouluttajalle ja kasvattajalle." mutisin.

Viimeistelin Momon harjauksen. Tyttö oli istunut niin nätisti kokoajan. Nousin seisomaan ja revin harjasta villan pois.
"Noin, olet nyt nätti tyttö!" kehuin Flaaffya.
Momo määkäisi tyytyväisenä ja kiiruhti peilin eteen katsomaan itseään. Lampaan ihastellessa itseään, siirryin Rávlen puoleen. Poni otti askelia taaksepäin kuin paetakseen.
"Ymmärrät kai, että Rávlen täytyy luottaa sinuun jos aiot harjata sen. Tuliharja polttaa niitä joihin pokemon ei luota." muori huomautti.
Tiesin ettei meistä kumpikaan, Rávle tai minä luottaneet toisiinsa. Minä olin tuliponille vielä "vain joku joka otti minut mukaansa" -tyyppi ja puolestaan Rávle oli minulle vielä pokemon jonka arvaamattomuutta hieman pelkäsin.
"Miten saisin sen sitten luottamaan minuun? Edes täksi hetkeksi?" pohdin ääneen.
"Onko Rávlella jotain sellaista, mistä se pitää ehdottomasti?" muori kysyi.
"Ruoka..." vastasin tökerösti.
"No sitten voit antaa sille naposteltavaa ja katsoa mitä tapahtuu." muori ehdotti.

Nyökkäsin ja rupesin etsimään herkkuja laukustani. Löysin muutaman tummansiniseen kääreeseen käärittyjä karamelleja. Niitä olin aiemminkin syöttänyt joten ainakin ne maistuisivat varmasti. Otin yhden karkeista käteeni ja revin paperin pois. Rávlen kiinnostus heräsi välittömästi kuultuaan karkkipaperin rapinaa.
"Rávle, katsoppas mitä minulla on!" houkuttelin ponia luokseni.
Minua suorastaan nauratti kuinka nopeasti Rávle siirtyi luokseni.
"Minulla olisi sinulle tämmöinen karkki. Eikös olekin herkullisen näköinen?".
Rávle nuoli huuliaan ja suusta melkein valui kuolaa.
"No niin, ei kuolata! Muori ei varmasti halua, että sulatat hänen mattonsa..." komensin hieman.
"Ennen kun saat tämän karkin, sinun täytyy luvata ensin eräs pieni juttu!" aloitin.
Rávle ainakin yritti keskittyä ehtoihini.
"Sinä saat tämän karkin JOS minä saan harjata sinut. Tiedän, että se on hankala tapaus, mutta hyödymme siitä molemmat. Minä saan sinut komeaksi ja sinä saat tämän karkin." selitin ehdot Rávlelle.
"Sovittu?".
Rávle nyökytti päätään ja tuijotti karkkia jota pidin sen nenän edessä. Heitin karkin ilmaan josta Rávle nappasin sen taitavasti suuhunsa ja rupesi mussuttamaan. Minä taas yritin käyttää nopeasti aikani hyväksi ja rupesin harjaamaan Rávlea oitis.
"Tuohan näyttää sujuvan hyvin teiltä kahdelta." muori kehui ja viimeisteli Sendan harjauksen.

"Hui apua!" muori huudahti yhtäkkiä.
Katsoin tätä pelästynyt ilme kasvoillani.
"Meillähän tulee kiire! Pian nyt, selitän sinulle samalla oppitunnin idean." muori hoputti minua.
Viimeistelin nopeasti Rávlen harjauksen ja kutsuin pokemonit palloihinsa pois tieltä.
Muori kiirehti pienellä ulkovarastollensa josta hän veti pienen liitutaulun mukanaan. Kuka säilytti liitutaulua ulkovarastossa? Noh, ehkäpä sellaiselle oli oikeasti tarvetta. En viitsinyt naureskella asialle ääneen. Jokainen omalla tavallaan. Samalla kun muori etsi varastostaan vielä liituja, niin hän selitti minulle oppitunnin aiheen ja siten, että miten minä olen mukana oppitunnissa.
"Tällä tunnilla opetan hieman kouluttajan ja pokemonin suhteesta ottelun aikana. Sen takia tarvitsen sinun ja pokemoniesi apua." muori selitti.
"Mutta minä luulin ettei täällä kaupungissa saa otella?" pohdin hieman epävarmana.
"Ei tietystikään saa, mutta kuka sanoi, että pidän tämän oppitunnin kaupungin sisällä?" muori virnuili.
"Ah, niinpä tietysti...".
Muorin liitutaulussa oli pyörät ja lähdimme raahaamaan liitutaulua ja liituja kaupungin ulkopuolelle. Onneksi muori asui kaupungin laidassa joten oli helppoa ja nopeaa päästä ulos kaupungista. Kanjonin läpi kuljettuamme, saavuimme Route 102:n edustalle. Pieni nostalgian tuntu levisi kehooni vaikka siitä oli ollut vasta hetki kun olin viimeksi astellut itse Route 102:sessa. Muori asetteli liitutaulun paikoilleen ja kirjoitti valmiiksi oppitunnin aiheen taululle. Sitten vain odoteltiin, että kuuntelijat saapuisivat.

Yllättävän pian näin pienen joukon ihmisiä jotka kantoivat tuoleja mukanaan. Tuovatko ihmiset omat tuolinsakin mukanaan tänne? Tosin, eihän heille olisi muuten ollut istumapaikkoja ja ei ole mukavaa istua pitkään maassa. Muori viittoi porukkaa lähemmäksi ja toivotti jokaisen tervetulleeksi. Monet tuntuivat olevan muorin kanssa tuttuja. Porukka koostui lähinnä lapsista, nuorista ja nuorista aikuisista. He olivat varmasti erittäin kiinnostuneet sillä pokemoneiden otteluita ei nähty kylän sisäpuolella. Tämä voisi olla siis heille harvinaista herkkua.
"Tervetuloa taas lapsoset!" muori hihkaisi.
Jokainen oppilas vastasi hieman omalla tavallaan. Kaikki vaikuttivat kuitenkin innostuneilta. Oppitunti alkoi ja istahdin itsekin kuuntelemaan opetusta. Monet tekivät muistiinpanoja jopa itselleen. Ei siinä, muori selitti kyllä erittäin hyvin asioita. Asiat tuntuivat painuvan päähän helpommin. Itse opiskelin omatoimisesti kasvattajan ammattia lukien netistä erilaisia artikkeleita, tutkimuksia ja vinkkejä. Varsinaisesti kasvattajaksi ei kai voinut opiskellakaan toisin kuin esim. tutkijaksi.
"Jotta erinomainen ottelutapa syntyisi, täytyy kouluttajalla ja pokemonilla olla hyvä suhde toisiinsa.
Ethän sinäkään haluaisi, että joku ventovieras ja sinulle täysin outo tyyppi tulisi käskemään siivoamaan huoneesi." muori selitti.
Nuorimmat naureskelivat esimerkille. Hassua, mutta tottahan se oli.
"Jokainen pokemon kasvaa eri tavalla ja eri tahtiin. Jotkut tuntuvat tottuvan kouluttajaansa nopeammin, jotkut taas hitaammin. Ei saa hermostua jos jokin ei onnistu heti ensimmäisellä kerralla." muori jatkoi.
"Olenkin tuonut mukanani tälle oppitunnille erittäin esimerkillisen kasvattajakokelaan joka näyttää teille hieman ottelutaitojaan." muori esitteli minut ja joukon katseet liimautuivat minuun.
Punastelin saamaani huomiota ja nousin seisomaan jotta kaikki näkisivät minut. Heilautin kättäni ujosti.
"Esittelisitkö itsesi meille?" muori pyysi.
"Juu, tietysti. Hei kaikille! Olen Sheila ja unelmani on tulla yhdeksi parhaaksi kasvattajaksi. Minulla on tiimissäni kolme pokemonia." esittelin itseni ja otin laukustani pokepallot esiin.

Avasin vihertävän pokepallon josta ilmestyi hämmentyneen näköinen Phanpy. Senda ihmetteli hetken aikaa, että mihin se oli yhtäkkiä joutunut. Pian kuitenkin utelias norsu rupesi nuuhkimaan ympäristöä ja juoksentelemaan oppilaiden joukossa. Oppilaat naureskelivat ja katselivat innoissaan ympärilleen kun Senda vilisi heidän joukossaan nuuskien.
"Ähh, anteeksi!" älähdin ja juoksin Phanpyn perään.
Pian sain Sendan kiinni ja kävelin takaisin joukon eteen.
"Tosiaan, tämä pieni karkulainen on Phanpy nimeltään Senda. Phanpy on tosiaan maatyypin pokemon. Senda on HYVIN nuori vielä mutta ajan kanssa siitä kasvaa voimakas Donphan!" esittelin Sendan pitäen sitä samalla sylissäni.
Senda hykerteli iloissaan ja töräytti kärsällään tervehdykseksi. Kaivoin seuraavan pokepallon ja heitin sen ilmaan. Pallon avauduttua, pallosta rupesi tulemaan komean näköinen savuverho. Ylpeän näköinen Rávle astui savuverhon takaa ja nautti joukon katseista. Oppilaiden seasta rupesi kuulumaan epäilyttäviä kuiskintoja. Yskäisin hieman ja viitoin Rávlea hieman lähemmäs minua.
"Kuten huomasitte niin tämä ei ole mikä tahansa Ponyta. Ponytan ulkomuodosta ja taidoista riippumatta, tämä pokemon on puoliksi myrkkytyyppiä ja pystyy oppimaan sen tyypin iskuja. Sanokaa siis hei Rávlelle." selitin ponin ulkomuotoa.
"Ja viimeiseksi vielä minun aloituspokemonini Momo-Flaaffy!" kutsuin Momon ulos pallostaan.
Momo ilmestyi yleisön eteen säkenöivien salamien saattelemana. Jos oli oikein tarkkasilmäinen niin saattoi nähdä kuinka Momon villassa vilisi pieniä sähköiskuja.
"Erittäin mielenkiintoisen näköinen joukkio olette. Olen hankkinut sinulle tietysti vastustajan. Yllätys yllätys, se olen minä. Hehe." muori naureskeli.
En oikein tiennyt mitä mieltä olla. Järkyttynyt, pelokas? Minkälaisia pokemoneja muorilla edes olisi? Vahvoja ja hyvin koulutettuja. En tiennyt mitä odottaa.
"Älä huoli, ne ovat samaa tasoa omiesi kanssa eikä kaikissa otteluissa ole kyse vain voittamisesta." muori rauhoitteli minua.
"Selvä. Aloitan Sendalla. Kenet lähetät vastukseksi?" kysyin.
Muori otti esiin pokepallon josta ilmestyi pienen pieni musta Zorua.
"Zorua, pimeystyypin pokemon. Ne ovat tunnettuja muodonmuuttajia, mutta tämä pieni yksilö ei vielä osaa moista. Saat siis helpomman vastuksen tästä yksilöstä kuin normaalisti." muori irvisteli.
"Mitkä ovat ottelun säännöt?" pohdin.
"Tämä käydään normaalina otteluna, yksi vastaan yksi kunnes toinen ei kykene jatkamaan." muori selitti.
Nyökkäsin ja laskin Sendan maahan.
"Senda, oletko valmis ottelemaan?" kysyin pienokaiselta.
Norsu töräytti kärsällään ja iski silmänsä vastustajaansa, Zoruaan.

"Aloitetaan!"