[Julkaistu alunperin: joulukuu, 2016]

”Slugma – sen ruumis muodostuu magmasta. Mikäli Slugma ei liiku, sen keho viilenee ja kovettuu.”
Kuuntelin tarkoin pokedexiä. Tuntui kuin päässäni olisi ollut palasia, jotka juuri äsken löysivät toisensa. Moltres oli tavallaan myös magmapokemon. Magmasta syntynyt Moltres vahvistaa kehoaan kylpemällä magmassa. Slugma tulisi olemaan tämän ongelman ratkaisu.

”Mikset aiemmin sanonut, että sinulla on Slugma?” kysyin.
”Luulin, että sinulla oli vain Quilava.”
”Ongelma on siinä, että Slugma ei ole minun.” Río sanoi.
”Eräs kouluttaja jätti sen Cordovan Towniin hoidettavaksi. Kouluttaja itse lähti Tangerine Cityyn, joten lupasin toimittaa Slugman sinne heti, kun Slugma on saanut tarvittavan hoidon.”
”Millainen kouluttaja jättää pokemoninsa toiseen kaupunkiin…” mutisin.
”Se ei ole kuitenkaan minun, joten epäröin sen käyttämistä.” Río muistutti.
”Mutta ajattelin, että jos voisin käyttää Slugman hyökkäystä nukuttaakseni Moltresin.”
”Eikö Slugman magmaista kehoa voisi käyttää Moltresin parantamiseen?” tiedustelin.
Río nyökkäsi ja kyykistyi Slugman viereen. Slugma tuntui olevan hämmentynyt ympäristöstään ja siitä, että itse legendaarinen Moltres makoili sen edessä. Poika koitti voittaa Slugman puolelleen muistuttamalla, kuinka Río oli hoitanut Slugmaa sairaalassa. Olisihan se outoa totella ihmistä, joka ei ollut oma kouluttaja. He tuntuivat kuitenkin pääsevänsä sopimukseen, sillä Slugma rupesi haukottelemaan kovaäänisesti. Minuakin rupesi nukuttamaan jo pelkästään hyökkäyksen katsominen. Pienet ääniaallot saavuttivat Moltresin. Moltres rääkäisi, kun se tunsi aaltojen osuvan. Slugma pelästyi legendaarisen pokemonin raivoa ja luikki nopeasti Ríon taakse piiloon. Slugma yritti koskettaa pokepalloaan, jotta pääsisi tilannetta karkuun. Río kuitenkin piti palloa tarpeeksi korkealla, ettei pokemon pystynyt ylettämään. Moltres koitti taistella väsymystä vastaan aggressiivisesti. Hyökkäyksen aiheuttama väsynyt olotila kuitenkin rupesi valtaamaan Moltresta, joka lopetti rääkymisen. Pian Moltres vaipui syvään uneen.

”Kauankohan meillä on aikaa?” pohdin.
”Ottelun ulkopuolella Yawn on aika tehokas. Jos Moltres olisi täydellisessä kunnossa, se luultavasti nukkuisi minuutin tai parin päiväunet. Näin heikossa kunnossa olevasta legendaarisesta en ole varma, kyse voi olla muutamista sekunneista tai kymmenistä minuuteista. Legendaaristen pokemoneiden käytöksestä on hyvin vähän tietoa, kuten voit arvatakin.” Río selitti.
Jouduimme kuitenkin ottamaan riskin, jos halusimme auttaa Moltresta. Suostuttelimme Slugman kiipeämään varovasti Moltresin siiven päälle jossa sen pitäisi koittaa olla mahdollisimman pitkään paikoillaan tehon takaamiseksi. Mikäli Slugmasta rupeasi tuntumaan, että tämän keho rupeaisi viilentymään, saisi Slugma tulla jaloittelemaan, jonka aikana tulipokemonit vahvistaisivat parantumista tulihyökkäyksillä. Slugma oli varsin pienikokoinen, joten kestäisi kauan ennen kuin haavoittunut siipi saataisiin lentokykyiseksi magman kosketuksella.

Puoli tuntia oli kulunut ja Slugma halusi levätä ensimmäisen kerran, joten se loikkasi pois Moltresin päältä.
”Rávle, Ember kohti Moltresta.” käskin.
”Quilava, tee myös Ember!” Río seurasi perästä.
Molemmat pokemonit syöksyivät tulta kidoistaan minkä ehtivät. Tietystikään he eivät olleet kykeneviä jatkamaan jatkuvaa tulistusta yhdeltä istumalta.
”Riittää, seuraavaksi Flame Charge.” ohjasin.
Pienet Rávlen tulipallot iskeytyivät Moltresin siipiin. Slugma saisi taas jatkaa tästä. Juuri kun Slugma oli saatu takaisin aseteltua siiven päälle, Moltres liikahti. Olimme kaikki kauhusta kankeina. Emme tienneet mitä odottaa, kun Moltres heräisi. Slugma jähmettyi (ei kuitenkaan kirjaimellisesti) paikalleen ja tuijotti Moltresin silmiä. Moltres avasi hieman unen pöpperössä silmänsä ja tuijotti Slugmaa. Slugma tuijotti takaisin Moltresta. Hiljainen tuijotus kesti pitkään, tai ainakin se tuntui pitkältä ajalta näin jännittyneessä ilmapiirissä. Moltres korjasi päänsä asentoa ja sulki hitaasti silmänsä. Oliko Moltres hyväksynyt Slugman avun vai oliko lintu vielä niin unessa, ettei se tajunnut mitä tällä hetkellä tapahtui. Moltres kuitenkin sulki silmänsä ja vaikutti olevan taas unessa. Huokaisin helpotuksesta, niin taisi Slugmakin tehdä.
”Tilanne ei ole kuitenkaan täysin lohduton. Uskon, että yön yli kestävä hoitamine antaa tarpeeksi voimaa legendaariselle. Sen jälkeen Moltres osaa varmasti huolehtia itsestään, pienistä kivuista huolimatta.” Río lohdutti minua, kun näytin pelästyneeltä.
”Uskon myös niin.” sanoin.

Kuulin linnun rääkymistä. Aluksi pelästyin, että Moltres olisi silti yhtäkkiä herännyt kunnolla. Tajusin kuitenkin pian, että tuo ääni kuului jostain kauempaa. Ajattelin, että sen täytyy olla ohikulkumatkalla oleva lintupokemon lauma. Taivaalta pystyikin erottamaan tumman kohdan, joka lähestyi olinpaikkaamme. Lauma kuitenkin tuntui lähestyvän nopeasti meitä kohti, eikä se tuntunut haluavan lentää meidän ohitsemme. Tunnistin niiden olevan lauma Pidgeytä.
”Toivon niin totisesti, ettei tuo ole sen alkumatkalla tapaamamme Pidgeyn perhe…” sanoin hiljaa.
En kaipaisi vihaista Pidgey laumaa kimppuumme tällä hetkellä. Sitä paitsi, minä ja Momo yritimme vain suojella itseämme ja myöhemmin hankimme Pidgeylle hoitoakin. Ei kukaan siitä saisi olla vihainen, eihän? Yksi linnuista kiisi kuin mikäkin kamikaze kohti Moltresta.
”Quilava!” Río ohjasi pokemoniaan.
Quilava havahtui kouluttajansa huutoon ja huomasi lähestyvän Pidgeyn. Quilavan selässä olevat liekit voimistuivat ja peittivät pokemonin kokonaan. Quilava loikkasi kohti Pidgeytä, iskeytyen tähän. Pidgey palasi nopeasti takaisin laumansa pariin, mutta heti sen jälkeen toinen Pidgey lähti suorittamaan samanlaista iskua kohti Moltresta.
”Rávle, estä se Psybeamin avulla.” oli meidän vuoromme suojella Moltresta.
Rávle avasi suunsa, jonka sisään muodostui sateenkaaren väreissä vilkkuva valopallo. Pallosta lähti selkeä säde kohti tulevaa Pidgeytä. Pidgey selkeästi hämmentyi sitä kohti tulevasta säteestä, mutta väisti sen täpärästi, jolloin se joutui pakenemaan takaisin yläilmoihin.
”Me voidaan hoitaa tämä Quilavan kanssa.” Río ehdotti.
”Ei käy minulle. Rávlen ja Quilavan täytyy jatkaa Moltresin hoitamista Slugman avulla. En tuhlaa sekuntiakaan siitä pois.” esitin vastalauseeni.
”Jatkakaa te, me hoidamme tämän.”.

”Senda, tarvitsen apuasi.” kutsuin norsun luokseni.
Pidgeyt rääkyivät, niin että korviani särki. Momo tärisi ja piti hameen helmastani kiinni. Momoa selkeästi pelotti koko tilanne, niin kuin minuakin. Pieni lauma lintupokemoneja ei pelottaisi minua normaalisti, mutta tämä oli riskipeliä. Pidgeyt selkeästi yrittivät hyökätä Moltresta kohti, enkä pitänyt siitä. En riskeeraisi sitä, että Moltres heräisi Pidgey lauman ääliömäisen käytöksen takia. En kehdannut kysyä Momolta apua, joten ainut toiveeni oli pieni sininen norsuni, Senda.
”Senda, koitetaan saada niiden huomio. Käytä Rock Smashia!”.
Senda läimäisi kärsänsä kallioon joka hajosi pieniksi kiven palasiksi. Senda otti pieniä kiven murikoita ja heitteli niitä kärsänsä avulla kohti lintuja. Osumisprosentti ei ollut valtava, mutta huomion herättämiseksi se oli hyvä keino. Pidgeyt joutuivat hieman varomaan pieniä lentäviä kiviä ja rupesivat mekkaloimaan Sendaa vastaan. Ne olivat valmiita taistelemaan.
”Senda, koita saada ne pysähtymään Mean Lookin avulla.” neuvoin.
Senda koitti mulkoilla taivaalla olevia lintuja, mutta korkeus oli ilmiselvästi ylitsepääsemätön este. Senda ei pystynyt näkemään kunnolla laumaa, eikä etenkään niiden silmiä. Mean Look olisi siis täysin hyödytön tähän otteluun. Yksi Pidgeystä lähti nopeasti liitämään kohti Sendaa, niin nopeaa ettei silmäni meinanneet pysyä perässä.
”Senda, väistä se!” käskin.
Senda koitti havaita Pidgeyn nopeat liikkeet ja hyppäsi ilmaan. Näin kuinka Pidgey lensi Sendan alta. Pidgeyn ja kallion välissä oli vain muutamia senttejä. Lintu ei selkeästikään pelännyt tappelemista.
”Senda, tyrmää se Tacklella!” koitin saada edes yhden linnuista pois pelistä, kun kerta alas tulivat.
Senda koitti mahdollisimman nopeasti väistönsä jälkeen heittäytyä Pidgeytä kohti. Pidgey kuitenkin väisti tämän taitavasti. Ennen kuin kerkesin miettiä seuraavaa siirtoa, toinen Pidgey oli jo kiitämässä kohti Sendaa. Senda huomasi tämän ennen minua ja rupesi pyörimään kuin pallo, suojatakseen itsensä hyökkäykseltä. Pidgey ei kuitenkaan tuntunut välittävän Sendan suojasta vaan lensi suoraan tätä päin. Defence Curlista huolimatta, Senda lensi pienen matkan taaksepäin Pidgeyn hyökkäyksen takia.
”En voi kuin toivoa, että ne väsyvät ennen meitä.”

Pidgeyt räpyttelivät siipiään vimmatusti. Virtauksesta mikä syntyi siipien liikkeestä, muodostui pieni trombi. Pienet kiven murikat jotka olivat syntyneet Sendan Rock Smashista, lentelivät vaarallisen oloisesti. Senda koitti painaa itsensä lähelle maata, jottei tuuli ottaisi siitä kiinni. Yksi kivistä kuitenkin paiskaantui Sendan päälle, saaden sen keskittymisen herpaantumaan. Senda lähti tuulen mukana kohti trombia.
”Senda, ota koppi!” huusin ja heitin Sendan pokepallon kohti trombia, toivoen että Senda voisi saada sen kiinni kärsällään.
Senda koitti huutaa takaisin, mutta kärsästä syntynyt ääni oli todella surullisen hiljainen. En nähnyt kunnolla trombin sisään, sillä kallioista lähteneet irtokivet ja hiekka peittivät näkymää. Pystyin kuitenkin nipin napin erottamaan pienen punaisen välkähdyksen trombin keskeltä. Toivottavasti Senda oli päässyt pokepallon sisään turvaan. Samalla tunsin kuinka helmaani ei enää nykinyt kukaan ja pian todistin lentävän lampaan lentoa. Momo oli jostain syystä irrottanut otteensa ja nyt se liisi uhkaavasti kohti trombia. Pidgeyt piti saada lopettamaan moisen myrsky.
”Momo, käytä Thundershockia trombiin!”.
Sähköhyökkäys voisi saada Pidgeyt lopettamaan räpyttelyn. Momo määkäisi kovaäänisesti. Vaikka Momon äänessä kuului aina tyypillinen lampaan määinnän värinä, pystyin erottamaan, että tämä tärinä johtui enemmänkin pelosta kuin luontaisominaisuudesta. Momo määkäisi uudelleen, jolloin se peittyi täysin keltaiseen sähköön. Trombiin imeydyttyään Momo päästi sähkön irralleen. Keltaiset pienet sähköiskut tanssahtelivat trombissa. Lintulauma hieman pelästyneenä siirtyi kauemmaksi ja korkeammalle, jolloin trombi haihtui pois. Huomasin, kuinka Sendan vihreä pallo lennähti viereeni ja nostin sen välittömästi maasta. Koitin kuulostella, että oliko Senda pallossa. Pienen pieni uninen ja väsynyt tuhina kuului pallosta. Olin suuresti helpottunut.

Momo laskeutui maahan myös. Kaikesta huolimatta, tällä hetkellä lammas ei vaikuttanut lauhkealta tai pelokkaalta. Momo näytti enemmänkin vihaiselta kaiken sen sekaisin olevan villansa alta. Sininen rusettikin hännän päässä vaikutti olevan huonosti. Kenties pokemonista paljastui uusia luonteita. Ehkä lampaan sai ärsytettyä sillä, että sen ei anneta olla lauhkea. Pidgeyt lähtivät ärtyneenä liikkeelle kohti Momoa.
Momo määkäisi niin kovaa kuin ikinä jaksoikaan. Määkäisystä lähtevät ääniaallot rupesivat muistuttaa Growl -iskulle tyypillisiä ääniaaltoja. Pidgeyt eivät piitanneet Momon hyökkäyksestä.
”Thunder, suoraan kohti!” annoin käskyn.
Momo nosti tassunsa ilmaan ja kuulin, kuinka se murisi samalla ladaten sähköä itseensä. Kirkkaalta taivaalta ilmestyi sininen välähdys, josta purkaantui suuri salama suoraan Momoon. Salama lävisti, suoraan sanottuna käristi, matkallaan nämä lintuparat. Hieman pöllähtäneen näköisinä, Pidgeyt rääkyivät minkä enää jaksoivat. Momon ympärillä purkautuvat pienet sähköiskut eivät kuitenkaan enää innostaneet lintuja hyökkäämään. Niistä kuitenkin pystyi näkemään, kuinka pettyneitä ne olivat. Surullisia, osa suorastaan vihaisen näköisiä. Toisiaan auttaen, ne poistuivat paikalta. Tappio oli suuri paikka heille.