”Noh, mitä mieltä olet Rávle, jatkammeko vielä kun Skiddo näyttää jaksavan?” kysyin.
Rávle kääntyi katsomaan vuohta, joka ylpeän oloisena näytti energiseltä. Rávle hätääntyi tästä ja paransi ryhtiään oitis Skiddon tapaan. Ponyta rupesi ravaamaan ympärilläni, ikään kuin esittääkseen olevan yhtä energinen kuin pikkuinen Skiddo.
”Ai, luulin, että olit väsynyt.” ihmettelin pokemonini käytöstä.
”Lepäisimmekö kuitenkin, itse haluaisin hieman lepuuttaa ajatuksiani?” ehdotin ja tunnuin saavan muiden hyväksynnän.
”Hei, mitä jos koittaisin saada noita takkujasi pois?” sanoin Skiddolle ja rupesin kaivamaan harjaa laukustani.
”Tarkoitan siis hyvällä tavalla.” jatkoin.
Rávle nosti päätään kuullessaan oman nimensä.
”Tulisitte varmasti hyvin toimeen.”
Rávle hirnahti väsyneen kuuloisena ja laski päänsä takaisin kivelle. Tämän jälkeen poni vielä käänsi kylkeä minulle ja Skiddolle. Mietin kovasti, että mikä Rávleen oli mennyt. Se tuntui olevan entistä kiukkuisempi kuin ennen, ja erityisesti silloin kun puhuin Skiddosta. Koitin keksiä erilaisia syitä, että miksi Rávle käyttäytyisi tökerösti juuri Skiddoa kohtaan. Muut pokemonini ovat naaraita, ja mikäli oikein tulkitsin Skiddo olisi uros. Ehkäpä Rávle ei pitänyt muista uroksista ja koki ne vaaraksi omalle reviirilleen.
”No niin, Skiddo. Aika pienelle pesulle.” kaivoin suihkupullon laukustani.
Pullon sisällä oli vielä vähän vettä. En ollut muistanut vaihtaa sitä kaiken tohinan takia, mutta ehkäpä Skiddo ei välittäisi veden puhtaudesta tällä hetkellä. Uskon, että se nautti kokonaisuudesta. Skiddo sulki silmänsä ja uikahti kun hieman viileä vesi osui turkkiin. Harjasin märkää turkkia suoremmaksi.
”Anteeksi, se taisi olla hieman kylmää.” pyysin anteeksi vuohelta joka heilutti viimeisetkin märät pisarat pois itsestään.
Ponyta ei tuntunut reagoivan kysymykseeni millään tapaa.
”Mutta katso nyt kuinka upean näköisen sain Skiddosta ihan perusasioilla.” koitin saada ponin huomion.
Rávlen pää kääntyi katsomaan meitä. Se tutkaili katsellaan pitkään Skiddoa. Skiddo virnuili tyytyväisen näköisenä ja ikään kuin poseerasi Rávlelle. Poni huokaisi ja nousi seisomaan, jonka jälkeen se käveli eteeni hitaasti ja jäi paikalleen.
”Oletan, että haluat sittenkin pienen harjaushetken?” naurahdin ja rupesin harjaamaan Rávlen selkää.
Yleensä Rávlen harjaaminen oli hieman yllätyksellistä. Se saattoi joskus yhtäkkiä pillastua ja juoksi pois, mutta joinain kertoina se näytti suorastaan nauttivan harjaamisesta. Nyt en ollut varma, että tapahtuisiko kumpaakaan, poni näytti vain seisovan paikallaan ja tuijotti Skiddoa. Rávlen harjaamiseen ei mennyt kauan, sillä se ei todellakaan ollut niin huonossa kunnossa verrattuna Skiddoon.
”Tämän takia tarvitsemme apuasi, me viemme sen takaisin Crimson Towniin. Siitä kuoriutuu Misdreavus.” kerroin Skiddolle joka kuunteli korvat höröllä.
”Luotan siihen, että pidät siitä nyt yhtä hyvää huolta kuin me.”
Skiddo nyökkäsi ymmärtävästi ja katsoi minuun silmiin.
”Hei, kuulepas herra suursyöppö. Anna Skiddollekin tilaisuus edes maistaa!” käskin Rávlea ja työnsin sitä kädelläni kauemmaksi.
Skiddo äännähti iloisen kuuloisena ja rupesi maistelemaan hunajaa. Rávle taas tuntui tuijottavan vuohta kateellisena. Yleensä Rávlen ei tarvinnut jakaa ruokaansa, mutta nyt tilanne ei sallinut viiden tähden kokkausta. Kun Skiddo oli saanut tarpeekseen, annoin Rávlen syödä loput hunajasta. Mokoma poni nuoli purnukan kokonaan puhtaaksi. Huomasin, että Skiddo näytti jo katselevan polkua, jota pitkin olimme kävelleet. Skiddo halusi jatkaa matkaa.
”Noh, jatketaan niin pääsemme joskus perille.” ilmoitin ja otin Rávlen nenän edestä tyhjän purnukan, jonka pistin takaisin laukkuuni.
En voinut olla kiinnittämättä huomiotani karuun ympäristöön. Soidan aluekartassa oli kyllä maininta, että ympäristö oli täynnä kivikkoja, metsää ja puut olivat aina syksyn väreissä. En ollut innoissani siitä, että joutuisimme luultavasti kulkemaan yötä myöten. Metsä ei ollut mitenkään houkutteleva, vaan kamalan pelottava.
Rávle päätti ettei väistä enää kiviä vaan jäi jälkeen. Se hirnahti ja nousi takajaloilleen, jonka jälkeen Rávlen etujalkojen osuessa taas maahan, kavioista lähti kipinöitä. Rávle kääntyi poispäin lohkareista ja potkaisi takajalkojensa kavioilla yhtä isoa lohkaretta. Kavioista lähti aina kipinöitä kun ne osuivat kiveen. Lohkareet hajosivat palasiksi aina kun Rávle potkaisi niitä.
”Hyvä idea, Rávle! Jatka samaan malliin.” kannustin pokemonia.
Skiddo ei tohtinut katsoa vain vierestä, kun Rávle saisin kaiken kunnian auttamisesta. Vuohi päästi sotahuutonsa ilmoille ja potkaisi sorkallaan maata. Skiddon ympärille rupesi kasvamaan hehkuvaa vihreää ruohoa. Skiddo juoksi kohti mäkeä josta lohkareet tulivat. Sujuvasti samalla väistäen kiviä, maa Skiddon sorkkien alla muuttui aina hehkuvaksi ruohoksi. Ruoho tuntui hidastavan vyöryvien kivien vauhtia.
”Äkkiä pois sieltä!” huusin Skiddolle, sillä hänen touhunsa näytti vaaralliselta.
Skiddo loikkasi takaisin luokseni välittömästi.
”Mitä ihmettä sinä oikein touhuat?” ihmettelin ja kaivoin pokedexin esiin.
Osoitin sillä hehkuvaa ruohoa maassa.
”Grassy Terrain – pokemon pystyy muuttamaan osan ympäristöstään ruohikkoiseksi maastoksi muutamaksi hetkeksi. Ruohikko antaa kestävyyttä käyttäjälleen.”
En kerennyt sulkemaan pokedexiä ennen kuin se havaitsi Skiddon olemassaolon ja rupesi selittämään pokemonista.
”Skiddo – ratsupokemon, ruohotyyppiä. Ne kantavat mielellään ihmisiä päällään ja sopivat siksi ratsuiksi erinomaisesti. Erikoiskyky, tuntematon”
”Hyvää työtä, Skiddo. Kiitoksia paljon, se olisi muuten osunut minuun tai munaan.” kiitin vuohta nopeasta reagoinnista.
Rávle tuntui häpeävän hieman virhettään, mutta tiesin, että Rávle ei tarkoittanut kaiken kaikkiaan pahaa, eikä näin ollut tarkoitus käydä. Skiddo otti paremman otteen kivestä ja heitti sen rihmoillaan takaisin mäen päälle. Kun kivi katosi pimeyteen, samaan aikaan maa tärisi hieman. Ihan kuin jokin iso puu olisi kaatunut maahan. Kuului kovaääninen karjaisu.
”T-Taisit juuri osua sillä johonkin…” änkytin hieman peloissani.
Skiddokin tuntui järkyttyneen siitä, että kivi oli oikeasti osunut. Sen oli tarkoitus olla sankarimainen teko, mutta tällä hetkellä Skiddo näytti idiootilta. Skiddo ei halunnut suututtaa enempää heidän kiusaajaansa, mutta toisin kävi. Karjunta jatkui hirmuisena ja tärinä tuntui kasvavan. Olin peloissani, en tiennyt että olisiko pitänyt juosta karkuun vai jäädä paikalleen ja leikkiä kuollutta. Pienemmänkin kuunvalon peitti nyt suuri otus jonka muodosta en osannut päätellä mikä se voisi olla. Rávle hirnahti ja sen vartalo täyttyi violeteista lieskoistaan Flame Chargen avulla. Ponyta koitti valaista enemmän ympäristöä jotta näkisimme, että mikä meitä uhkasi. Otus oli iso, todella iso. Osoitin varovasti pokedexillä otusta ja dexin näyttö välähti päälle.
Meidän pitäisi olla varovaisia Snorlaxin kanssa, emme hyökkäisi sitä kohti ellei Snorlax tekisi sitä ensin. Isoa vastustajaa vastaan on vaikeata taistella sillä Snorlax voisi liiskata meidät helposti ellemme varoisi. Snorlax rupesi käsillään rummuttamaan vatsaansa. Jokaisen rummutuksen kohdalla Skiddon ja Rávlen ilme muuttui pelokkaammaksi. Saiko Snorlax lisää voimaa vatsan rummutuksesta?
Rávle peittyi uudestaan liekeistä ja laukkasi kohti Snorlaxia. Se loikkasi kohti vastustajaansa ja iski vartalonsa tätä päin. Snorlax ei tuntunut juurikaan välittävän pikku ponista. Se ei ollut moksiskaan Rávlen hyökkäyksestä.
”Mutta eiväthän normaalin tyypin pokemonit ole immuuneja tulityypin hyökkäyksille, missä se pokedex on.” ihmettelin ja kaivoin äkkiä pokedexin uudestaan esiin toisella kädelläni.
”Äkkiä karkuun!” käskin ja lähdin juoksemaan polkua pidemmälle Rávle ja Skiddo perässäni. Hyper Beam tuhosi helposti kaiken pois tieltään mihin se osui. Onnistuttuamme väistämään Snorlaxin hyökkäyksen, Skiddo kääntyi ympäri ja määkäisi. Vuohen vihreästä turkista lensi pieniä siemeniä kohti Skiddon luomaa ruohikkoa. Ruohikosta rupesi kasvamaan pieniä kasveja.
”Leech Seed – nokkelaa. Nyt kun Snorlaxilla on normaalia vähemmän jaksamista, niin nuo varmasti imevät siltä viimeisetkin voimat.” totesin kun tajusin, että mistä oli kyse.
Rávlekin tahtoi osallistua Snorlaxin hidastamiseen. Poni sylkäisi myrkkyä ruohikon viereen. Sylki rupesi muuttumaan epämääräiseksi liejuksi, joka haisi myrkylliseltä.
”Tuon pitäisi heikentää sen tehoja, mahtavaa!”.
Myrkkylammikko kuitenkin kasvoi kasvamistaan ja se levisi Skiddon ruohikon päälle. Pienet kasvit rupesivat sulamaan ja kuolemaan myrkyn johdosta. Rávle oli juuri onnistunut pilaamaan Skiddon Leech Seedin vaikutuksen. Skiddo puski kohti Rávlea vihaisena, että miksi sinä noin teit. Rávlella oli kahdenlaisia tuntemuksia, sinänsä se riemuitsi, että oli onnistunut estämään Skiddoa olemasta sankari, mutta samaan se oli juuri pilannut yhden heitä auttavan asian. Snorlax rupesi liikkumaan meitä kohti pienen leponsa jälkeen. Skiddo loi ympärillä olevista punaruskeista lehdistä tornadon ja lähetti sen kohti Snorlaxia. Snorlax pisti käsivartensa eteensä luoden pienen suojaavan kilven itsensä ympärille. Pirun Defence Curl, tämä Snorlax oli todellakin kärttyinen. Lehdet koittivat viiltää Snorlaxin paksua nahkaa, mutta suojakuori oli tehokas tapa heikentää hyökkäyksen tuntua. Lehdet putosivat maahan ja ne sulivat myrkkylammikkoon. Snorlax valmistautui uuteen Hyper Beamiin avaamalla suunsa.
”Keskity!” kuului vanha naisääni Snorlaxin takaa.
”Ammu!”.
Jokin osui Snorlaxiin, ja tämän Hyper Beam keskeytyi tämän takia. Snorlax kääntyi katsomaan taakseen. Sen takana seisoi normaalia isokokoisempi Gengar, jonka kädet osoittivat Snorlaxia.
”Toista!”.
Gengar teki käsillään eräänlaista liikettä, ihan kuin se loisi palloa tyhjästä. Käsien väliin alkoi ilmestyä sinertävä valtava pallo.
”Ammu!”.
Gengar päästi pallosta irti ja se iskeytyi suoraan Snorlaxin vatsaan, jonka seurauksena tämä kaatui maahan.
”Lopetetaan se hypnoosilla.”
Noctowl lensi Snorlaxin ylle ja tuijotti suurta pokemonia suoraan silmiin. Pienet punertavat rinkulat lähtivät Noctowlin silmistä kohti Snorlaxin omia silmiä. Pian kuului hyvin kovaäänistä kuorsausta. Snorlax oli nukahtanut hypnoosin takia. Huokaisin helpotuksesta, ainakaan Snorlax ei olisi enää heidän ongelmansa, mutta keitä nämä toiset olivat? Joku antoi heille käskyjä kokoajan.
”Eikö äitisi opettanut, että isojen öykkäreiden kimppuun ei hyökätä?” vanha naisääni puhui suoraan minulle.
Nainen ilmestyi puiden välistä. Hänen valkoiset hiuksensa olivat kahdella hyvin pitkällä ja löysällä letillä. Hänellä oli yllään mustanpuhuva kaapu päällään, joka peitti hänen muun vaatetuksensa. Noctowl ja Gengar palasivat hänen luoksensa nopeasti. Noctowl laskeutui naisen pään päälle.
”Emme me hyökänneet sen kimppuun, se oli vahinko. Skiddon ei ollut tarkoitus osua siihen, oliko Snorlax sinun?” kysyin hätäisenä.
”En harrasta isoja suursyöppöjä. Snorlax oli etsimässä ruokaa kuten niiden yöllisiin tapoihin kuuluu. Se etsii mistä tahansa, vaikka kivikasan alta.” nainen selitti.
Nyt aloin ymmärtämään. Kivivyöry ei ollut tahallinen, vaan Snorlaxin vahinko. Se oli etsinyt ruokaa itselleen mäen päältä ja siirtänyt kiviä huolimattomasti pois tieltä. Kivet olivat ilmeisesti lähteneet vyörymään mäkeä alas, ja tietysti ketä tahansa nälkäistä vihastuttaisi kun joku heittää kivellä päähän.
”Anteeksi, käsitin väärin.” sanoin ja puristin varovaisesti pokemonin munaa sylissäni.
”Kiitoksia, kun autoitte meitä.”
”Saat luvan ollakin kiitollinen, että olin opettanut Gengarilleni Focus Blastin. Olisitte muuten olleet tuusan nuuskana.” nainen sanoi.
”Sitä paitsi en tykkää katsella kun erikoiset pokemonit ottavat turpaan.” nainen jatkoi hieman törkeästi.
”Mistä olet löytänyt näin mielenkiintoisia yksilöitä?” hän kysyi.
”Rávle, tämä Ponyta siis, oli hylätty. Jonkun sekopään epäonnistunut koe.” esittelin Rávlea ja osoitin tätä.
Rávle ylpeästi pyörähti ympäri esitelläkseen itseään, se tykkäsi naisen kehuista.
”Tämä Skiddo taas ei ole minun, se on Mindaro Townista kotoisin.” osoitin Skiddoa.
”Mielenkiintoista. Nimeni on Marinette, olen erikoistunut kummituspokemoneiden koulutukseen.” hän esittäytyi.
”OLEN ETSINYT SINUA!” huudahdin innoissani.
”Ei, ei. Ei minua kiinnosta oppilaana oleminen, tämä muna minun sylissäni on sinun.” panin vastaan ja näytin Misdreavuksen munaa hänelle.
”Ah, aivan. Misdreavus, niinhän se olikin.” hän huokaisi.
”Minut lähetettiin Mindaro Townista tuomaan tämä sinulle, olit ilmeisesti unohtanut sen ohikulkumatkallasi.” selitin.
”Haha, unohtanut? En minä unohda koskaan mitään. Jätin sen sinne tarkoituksella.” Marinette nauroi.
”Miksi jättäisit kummituspokemonin munan Mindaro Towniin?” kysyin hämmentyneenä.
”Koska tiedän koko Crimson Townin ympäristön ja tiedän, että sillä ei ole läheisiä täällä.” Marinette sanoi.
”O-Oletko ihan varma?” varmistelin hieman haikean oloisena.
”En ole koskaan väärässä.” Marinette vastasi.
>> Nyt on putki päällä. Kuten edellisessä pyysin, niin Rávle syö yhteensä 3 karkkia, eli älä laske tämän tarinan karkkia hänelle. Skiddo eli Tomas syö yhden (1) karkin tässä, eli onnellisuuspisteitä, kiitos! Misdreavuksen muna tässäkin mukana ja täten, se taitaa olla viimeinen tarina jossa esiintyy munan muodossa koska laskujeni mukaan pitäisi olla nyt 0 tarinaa ennen kuoriutumista.
Tappelun kohdalla oli paljon miettimistä. Koitin hyödyntää Skiddon abilityä ja muutenkin tuoda niitä enemmän tarinaan mukaan. Sano toki jos näet jotain aivopieruja, että jotkin iskut eivät oikeasti toimisi noin. Tarkistin kuitenkin (mielestäni), että Focus Blast on fighting -tyypin isku ja Gengarille opetettavissa, joten sen pitäisi tehota tuplasti normaali tyypin pokemoniin.