[Julkaistu alunperin: 2014]

Ponytan niin sanotun pyydystämisen jälkeen olimme istahtaneet Naoton keittiön ääreen juomaan teetä. Naoto kertoi minulle, että miten Rávle tapasi käyttäytyä ettei kaikki tulisi minulle täysin yllätyksenä. Kuten olin jo aiemmin huomannut, niin ponille tuntui maistuvan ruoka paremmin kuin muille. Hieman hankala tapaus kuulemma, mutta sen kanssa elää. Selvästi vaikeampi tapaus kuin oikein kiltti Momo. Noh, haastetta kehiin, ei siinä muuta. Katselin laukkuani joka oli täynnä tavaraa. Kaivoin laukkuani hetken aikaa ja näin pokemonin munan kuorta. Ainiin, tämä pahuksen muna. Otin nopeasti munan esille laukusta ja laskin sen syliini. Asetin lämpimät käteni sen kuorelle ja silittelin.
"Oi, onneksi olkoon! Kuka on äiti?" Naoto kyseli innoissaan.
"Sitä kun en juuri tiedä..." huokaisin.
"Coralie löysi tämän farmiltaan eikä osannut muuta sanoa kuin, että se ei ollut yhdenkään Skiddon. Sovimme siis hänen kanssaan, että minä otan huolen tästä munasta ja hoidan sitä." selitin.
"Tietäisitkö sinä, että minkä pokemonin muna tämä on?" kysyin Naotolta.
Mies pudisteli päätään.
"Se ei ole ainakaan Nidoranin sillä tunnistaisin sellaisen." Naoto sanoi ja katsoi munaa tarkasti.
"Noh, en kai voi muuta kuin odottaa. Minun se on silti." sanoin hieman pettyneenä.
Naoto laski kätensä munan päälle ja tunnusteli sitä hetken.
"Luultavasti sinun ei tarvitse enää kauan odottaa, se tuntuu niin lämpimältä." Naoto ilmoitti.
Uutinen sai hymyn huulilleni. Mahtavaa, että minun ei tarvitsisi enää kauan odottaa kuoriutumista.
"Minun pitäisi varmaan jatkaa matkaani seuraavaan kaupunkiin." sanoin ja nousin sohvalta.
Asettelin munan takaisin laukkuuni varovasti.
"Tee se sitten. Voin vain toivottaa sinulle oikein loistokasta matkaa ja uraa kasvattajana!" Naoto toivotti ja nousi itsekin sohvalta ylös.
"Kiitoksia paljon! Mukavaa tavata muitakin kasvattajia." kiittelin.
"Tapaat varmasti yhden pian." Naoto sanoi.
Katsoin miestä kysyvästi samalla kun valmistauduin lähtöön.
"Mindaro Townissa on eräs kunnioitettu kasvattajamuori. Kannattaa käydä tutustumassa häneen, saat varmasti monenlaisia vinkkejä ja neuvoja häneltä!" Naoto suositteli.

Hyvästelimme toisemme ja lähdin taas pyörällä liikkeelle. Kuljin kylttien opastamana Mindaro Towniin. Rupesin miettimään viime päivien tapahtumia. Hirveästi oli tapahtunut vain parissa päivässä. Olin saanut Momon, ensimmäisen pokemonini. Tapasin Río varsin komean lääkäriopiskelijan vaikka en halunnut myöntää moista itselleni täysin. Sitten minut johdatettiin Coralien Skiddo -farmille ja nyt tapasin juuri ensimmäisen kasvattajan tällä matkallani. Olin saanut tuntemattoman pokemonin munan hoidettavaksi ja omistettavaksi lisäksi onnistuin saamaan Rávle-Ponytan mukaani. En kuvittelut, että kasvattajana oleminen olisi näin kiireistä ja tapahtumarikasta. Olinkohan hosunut kaikessa liikaa? Mitäpä enää perääntyä. Saavuin pian Quartz Canyoniin ja päätin taluttaa pyöräni loppumatkan kohti Mindaro Townia. Kanjoni oli erittäin kapea enkä siksi viitsinyt kutsua pokemoneja jaloittelemaan. Näin muutaman infotaulun matkan varrella jossa varoitettiin tippuilevista kivistä ja muista kanjoniin liittyvistä vaaroista. Kuulemma myös pokemonottelut olivat kiellettyjä kylässä. Kylän lapsilla olisi varmaan aika tylsää kun eivät saisi harjoitella pokemoniensa kanssa otteluita. Olisikohan edes kylässä paljon lapsia sitten? Jos olisi, niin heidän pitäisi olla aika kärsivällisiä pokemoniensa kanssa.

Saavuin kylään vihdoinkin pyöräni kanssa. Näin suuren väkijoukon ikään kuin pitämässä kokousta. Kylään oli myös ripusteltu erilaisia koristeita ja muuta krääsää. Mistähän olisi kyse? Laitoin pyörän nojaamaan jalkaansa ja pistin sen lukkoon. En uskaltanut hirveästi liikkua mihinkään sillä en halunnut tuottaa hirveätä häiriötä mikäli kyseessä olisi jokin suuri kokous kylän kesken tai muuta. Päädyin vain toljottamaan tuota joukkoa. Vierelleni käveli varsin vanhahko nainen joka jäi myös tuijottamaan väkijoukkoa joka pian hajaantui ympäriinsä. Kaikki tuntuivat olevan työn touhussa enkä tiennyt miksi.
"Anteeksi, tiedätkö mitä nämä ihmiset tekevät?" uskalsin kysyä naiselta joka oli asettautunut viereeni.
"Ei harmainta aavistustakaan..." nainen vastasi hymähdellen.
"Onko jokin tärkeä päivä tänään vai...?" yritin edistää keskustelua.
"En tiedä heistä, mutta minulla on!" nainen naurahti.
"Tyttö hyvä, tänään on minun syntymäpäiväni!".
Hämmennyin pahemman kerran. Voisivatko kenties kyläläiset järjestää tälle vanhalle naiselle syntymäpäiväjuhlia? Ehkäpä hän oli joku tunnettu ja arvostettu kyläläinen taikka sitten kyläläisiä oli vain niin vähän, että heillä oli tarpeita järjestää näin massiivisia juhlia kaikille.
"Oh, onneksi olkoon rouva!" toivotin.
"Turhaan sinun tarvitse rouvitella, sano vain muoriksi. Niin kaikki täällä tekevät." nainen sanoi rauhallisesti.
"Kukas sinä sitten olet? Et ainakaan kukaan minun tuntemani...".
"Olen Sheila Daría, aloitteleva kasvattaja." esittelin itseni muorille.
"Tervetuloa joukkoon. Mukavaa nähdä uusia kasvoja!" muori riemastui kuullessaan ammattini.
"Oletteko tekin kasvattaja?" kysyin.
"Sitäpä hyvin, niin kauan kuin vain satun muistamaan..." muori sanoi.

"Hetkinen..."
"Oletkos sinä Mindaro Townin kuuluisa kasvattajamuori?" kysyin uteliaana.
"Kuuluisaksi en sanoisi, mutta minäpä se taidan olla, haha!" muori nauroi.
"Erittäin hauska tutustua. Tämä on suorastaan kunnia." sanoin ja kättelin naista.
"Turhaan olet noin nöyrä. Kerro toki enemmän itsestäsi ja kasvateistasi." muori pyysi.
Kerroin muorille seudusta josta tulen. Enhän minä ollut täkäläisiä en edes Soidan alueelta. Selitin myös ensimmäisistä tehtävistäni kasvattajana.
"Voisin esitellä sinulle Momon!" ehdotin ja kaivoin Mareepin pokepallon laukustani.
Painoin pallossa olevaa nappulaa ja pokepallo suurentui ja avautui. Pallosta ilmestyi punaisen säteen saattelemana pieni Mareep.
"Momo, tässä on muori. Muori tässä on Momo." esittelin heidät toisilleen.
"Oletpas sinä suloinen Mareep." muori sanoi ja hymyili otukselle.
Momo määkäisi iloisena. Yhtäkkiä sen ympärille muodostui valkoista valoa johon pian koko Mareep peittyi.
"Mi-Mitä tapahtuu? Momo!" hätiköin.
"Hyss, tyttöseni. Katso!" muori huudahti.
Momon figuuri muuttui täysin Mareepista. Se ei enää ollut neljällä jalalla vaan seisoi kahdella jalalla ja sen pörheä villa supistui pienemmäksi kasaksi. Valon häivyttyä, se paljasti Momon uuden ulkomuodon, Flaaffyn.
Momo katseli itseään innoissaan.
"Momo! Sinä kehityit Flaaffyksi!" ilakoin ja ryntäsin halaamaan Momoa.
Toinen määki oikein iloisesti minulla ja halasi lyhyillä käsillään takaisin.
"Nythän se on vielä upeampi Flaaffy. Olet varmasti ylpeä!" muori kehui.
Nyökyttelin takaisin. Momo oli innoissaan kehittymisestään, mutta siitä paistoi läpi uupumus. Se tarvitsisi kunnon hoitoa ja lepoa.
"Lepäämään siitä, pikkuinen." sanoin Momolle ja kutsuin sen takaisin pokepalloon.

"Hei sinä! Töihin siitä äläkä häiritse syntymäpäiväsankaria!" joku mies huusi takaamme.
Katsoin huutajan suuntaan ja yritin änkyttää vastausta. Muori heilutti kättään tuntemattomalle.
"Hän on kanssani. Ei huolta!" muori ilmoitti.
"Eieiei, kyllä minä mieluusti haluaisin auttaa muita!" sanoin.
Tykkäsinhän minä järjestellä kaikkea ja auttaa ihmisiä kun he kaipasivat apua.
"Minun täytyisi vain päästä viemään pokemonit keskukseen tai sairaalaan...".
"Voin viedä ne." muori sanoi.
"Oikeastiko?" kysyin.
"Tottahan toki. Vaadin niille parasta hoitoa!" muori hehkutti.
"Noh, mikäs siinä..." sanoin. "Laukussani on Super Potion joka olisi hyvä käyttää Momoon. Viitsitkö sanoa heille niin?".
Muori nyökkäsi kun ojensin hänelle laukkuni. Hän lähti kohti sairaalaa kun taas minä seurasin miestä joka oli kutsunut minut työn touhuun. Esittelin itseni nopeasti hänelle ja muutamalle muullekin. Kyselin uteliaana, että minkälaiset juhlat oli tarkoitus järjestää muorille. Ruokapuoli kuulosti herkulliselta ja koristeli oli täydellistä. Muutamia ohjelmanumeroitakin oli suunniteltu juhlia varten. Kyläläiset pohtivat kuitenkin, että miten he saisivat muorin kasvattajan ammatin näkyviin juhlissa. Hän oli kuitenkin kovin tunnettu siitä. Monet rupesivatkin minulta tivaamaan ideoita, sillä olinhan minäkin kasvattaja. Rupesin siis pohtimaan erilaisia asioita jotka liittyivät pokemonien kasvattamiseen ja kasvattajan ammattiin yleensäkin. Mieleeni juolahti eräs idea, mutta en ollut varma, että pidettäisiinkö siitä.
"Miten olisi jos keräisimme kaikki kylän pokemonit yhteen ja jokainen voisi esitellä pokemoninsa jonkun yhden taidon. Se voi olla melkeinpä mitä vain vaikka jokin liike jonka pokemon osaa tai jotain muuta..." ehdotin.
Sain hieman epäileviä katseita itseeni.
"Tiedän, että olette todella todella tiukkoja siitä, että miten pokemonit voivat käyttää taitojaan täällä ja siksi ottelut eivät ole sallittuja, mutta eihän tämä olisi oikeastaan ottelu. Ei pokemon yksinään pystyisi mitenkään vahingoittamaan ympäristöä tai tuottamaan niin paljon voimaa, että kylä olisi vaarassa." yritin perustella ehdotustani.
Muutama kyläläinen rupesi lämmetä ajatukselleni jo paremmin perusteltuani sen.
"Miten tuo muka sitten liittyy kasvattajiin?" joku kysyi.
Pohdin hetken aikaa vastausta kunnes vastasin: "Monen kasvattajan tavoite on nähdä kun pokemon kasvaa ja oppii uutta. Minusta ainakin on mukava nähdä kun pokemon oppii uusia taitoja ja pystyy käyttämään niitä. Se kertoo usein siitä, että kuinka hyvin ja taidokkaasti pokemon on kasvatettu.".
Ajatuksestani pidettiin ja se päätettiinkin laittaa minun vastuulleni, siis kerätä kaikki kylän pokemonit ja niiden kouluttajat yhteen. Nimesimme ohjelmanumeron "Taitojen näytöksi". Lähdin oitis kiertämään ympäri kylää ovelta ovelle ja esittelemässä ideaani. Perheiden pienet lapset olivat innoissaan näytöksestä ja ruinasivatkin usein vanhempansa suostumaan siihen, että lapsi ja pokemon saisivat tulla näyttämään taitojaan. Kerroin kaikille osallistujille tietyn kellon ajan ja paikan johonka kerääntyisimme ennen näytöksen alkua. Keräsin nimiä listaan jotta saisin kartoitettua, että ketä ja mitä pokemoneja näytökseen olisi tulossa. Sain listalleni noin parikymmentä nimeä. En kuvitellutkaan saavani hirveästi nimiä kasaan, sillä olihan kylä pieni.

Juhlien alkaminen rupesi lähestymään ja näytökseen osallistuvat kouluttajat ja pokemonit saapuivat paikalle pikku hiljaa. Kirjasin jokaisen ilmoittautuneen saapuneeksi ja kysyin, että minkälaisia taitoja kukin ajatteli esitellä. Olin varma, että näytöksestä tulisi mahtava. Juhlat alkoivat ja näytös oli suunniteltu ensimmäiseksi ohjelmanumeroksi. Jokainen kyläläinen oli ottanut oman tuolin mukaansa juhla-alueelle jossa he pystyivät istumaan. Muorille oli tosin tuotu varsin mukavan oloinen nojatuoli. Olihan hän sentään synttärisankari. "Tervetuloa kaikki tähän hienoon syntymäpäiväjuhlaan. Aloittakaamme ensimmäiseksi 'Taitojen näytöksellä', jossa kouluttajat ja pokemonit esittelevät taitojaan." selostin ohjelmanumeron alkaneeksi.
Rupesin listan mukaan kutsumaan kouluttajan ja pokemonin kerrallaan esittelyalueelle.
"Ensimmäisenä Lily ja hänen pokemoninsa Litleo.".
Esiin astui varsin nuori, ehkä noin kymmenen vuotias vaalea tyttö pienen Litleon kanssa.
"Litleo, käytä Emberiä!" Lily käskytti.
Litleo suuntasi kasvonsa taivaalle ja avasi kitansa josta rupesi tulemaan pienen pieniä liekkejä. Eihän se kummoinen ollut, mutta tarkoitus olikin vain esitellä erilaisia taitoja eri tasoilta ja pokemoneilta. Emberin loputtua yleisö taputti ja Lily siirtyi pokemoninsa kanssa yleisöön. Samaa tahtia vedettiin seuraavat 19 paria jotka esiintyivät. Hetken kuluttua kaikki parit olivat saaneet esitellä taitonsa ja yleisö taputti vielä viimeisen kerran.
"Kiitos kaikille osallistujille, olitte mahtavia!" kiitin.
"Entäpä sinä?" muori huusi yleisöstä.
"Mitä minusta...?" kysyin kummastellen.
"Noh, olethan sinäkin kouluttaja ja kasvattaja. Näytä mitä sinun pokemonisi osaavat." muori sanoi ja tuli luokseni laukkuni kanssa.
Laukussa oli kaikki pokepalloni ja pokemonin muna. Rupesin hermoilemaan kovasti. Momon muori oli nähnyt, mutta en tiedä, että kehtaisinko esitellä Rávlea. En häpeä Rávlea ollenkaan, mutta pelkäsin, että muut rupeisivat pelkäämään sitä. Kaivoin laukustani Momon pokepallon ja päästin sen ulos pallostaan. Pinkki Flaaffy ilmestyi pallosta ja määkäisi reippaasti. Laskeskelin, että mitä Momo osaisi nyt kun se kerta kehittyi. Päätin kokeilla uutta iskua jota emme olleet vielä kokeilleet Momon kanssa.
"Momo, tämä on eka kertasi. Yritä parhaasi silti!" taoin Momoon yritteliäisyyttä.
Momo nyökkäsi merkiksi.
"Momo, Charge nyt!".
Momo sulki silmänsä ja sen ympärillä rupesi kipinöimään sähköä joka muodostui pieniksi sähköpalloiksi. Sähköpallot liikkuivat kohti Momoa, joka ikään kuin imi ne itseensä. Momo määkäisi ja sen ympäriltä pystyi huomaamaan voimakkaan sähkökentän. Yleisö riemastui ja taputti hullunlailla. Kiitin Momoa ja kehuin sitä hyvästä työstä.

"Vakuuttavaa, mutta entäs se toinen?" muori kysyi.
"Mikä toinen...?" kysyin hermostuneena.
"Sinulla on toinenkin pokemon enkä nyt puhu siitä munasta vaan siitä mikä on vihreässä pallossa..." muori sanoi ikään kuin tietäen, että yritin vältellä Rávlen näyttämistä.
Tiesin etten voinut enää väittää vastaan vaan otin Rávlen pokepallon käteeni. Katsoin sitä pitkään erittäin kiusaantuneena sillä yleisö odotti hämmentyneenä.
"Ole kiltti..." kuiskasin ikään kuin Rávlelle ja heitin pallon ilmaan.
Pallon auetessa syntyi pientä savua joka aluksi hieman peitti Rávlen. Pian savun hälvettyä sieltä paljastui uusin löydökseni: Poison Ponyta. Yleisö ei ollut uskoa silmiään. Kukaan ei sanonut mitään. En sanonut itsekään mitään, en pyytänyt Rávlea tekemään mitään. Rávle vain seisoi ja tuijotti kohti yleisöä rauhallisena. Se ei oikein ymmärtänyt, että miksi se kutsuttiin ylös pallostaan.
"Se on jo taidon näyte itsessään. Mikä mahtava yksilö!" muori ylisti Rávlea ja nousi ylös tuolistaan.
"En ole ikinä nähnyt moista. Kukas hän on?" muori kysyi innoissaan.
"Hänen nimensä on Rávle. Kuten näette se ei ole täysin tavallinen Ponyta..." mutisin.
"Voi Rávle, mikä komea otus sinä oletkaan. Tämähän käy jo suorastaan lahjasta." muori selitti ja tuli hieman lähemmäksi Ponytaa.
Rávle otti askelia taaksepäin kun muori lähestyi.
"Ahh, ymmärrän. Se on vielä hyvin epävarma muista." muori teki havainnon ja palasi omalle tuolilleen.
Hän rupesi taputtamaan innoissaan käsiään yhteen ja pian muut kyläläiset seurasivat tätä ja rupesivat taputtamaan. Kutsuin Rávlen takaisin palloon taputusten aikana ja kiittelin vielä kerran osallistujia ja yleisöä. Juhlat jatkuivat yömyöhään, mutta minä en jaksanut juhlia muiden rinnalla pitkään vaan päädyin sairaalan kouluttajamajoitukseen nukkumaan. Jätin pokemonit hoitajien hoidettavaksi vielä kerran. Kaivoin munankin pois laukusta ja laskin sen vastaanottotiskille. Huomasin, että munan päälle oli jätetty lappu. Irrotin lapun ja katsoin sitä lähempää.

"Se on Phanpy, terveisin muori."