”Noh, mitä mieltä olet Rávle, jatkammeko vielä kun Skiddo näyttää jaksavan?” kysyin.
Rávle kääntyi katsomaan vuohta, joka ylpeän oloisena näytti energiseltä. Rávle hätääntyi tästä ja paransi ryhtiään oitis Skiddon tapaan. Ponyta rupesi ravaamaan ympärilläni, ikään kuin esittääkseen olevan yhtä energinen kuin pikkuinen Skiddo.
”Ai, luulin, että olit väsynyt.” ihmettelin pokemonini käytöstä.
”Lepäisimmekö kuitenkin, itse haluaisin hieman lepuuttaa ajatuksiani?” ehdotin ja tunnuin saavan muiden hyväksynnän.
Istahdin kivelle ja kaivoin
laukustani karkit molemmille. Yhden violetin karkin Rávlelle ja yhden vihreän
Skiddolle. Molemmat tulivat nopeasti syömään omansa. Ponyta laskeutui maahan
makaamaan ja lepuutti päätään yhdellä kivellä. Skiddo sen sijaan taas tuntui
levottomasti kävelevän ympyrää edessäni. Ilmeisesti se oli niin innoissaan
opastustehtävästä, että ei halunnut asettua heti aloilleen.
”Hei, mitä jos koittaisin saada noita takkujasi pois?” sanoin Skiddolle ja rupesin kaivamaan harjaa laukustani.
”Hei, mitä jos koittaisin saada noita takkujasi pois?” sanoin Skiddolle ja rupesin kaivamaan harjaa laukustani.
Skiddon ilme kirkastui entisestään
ja pian se oli asettautunut eteeni kuin vanha asiakas konsanaan. Pystyin vain
kuvitella kuinka se oli katsonut pitkän ajan kuinka kaikki hänen ystävänsä,
muut Skiddot ja Gogoatit, saivat priimapalvelua mieheltä. Turkit harjattiin,
takut kammattiin, sarvet kiillotettiin, mutta hän oli vain seissyt aitauksen
reunassa kuin rönsistynyt puu. Skiddo oli selkeästi tarkkaillut, että miten
muut olivat käyttäytyneet hoitohetkien aikana, ja nyt vihdoinkin olisi hänen
vuoronsa! Skiddoa oli vaikeata harjata. En halunnut edes arvata, että milloin
viimeksi sen turkki oli priimakunnossa. Pahoittelin kovasti takkujen
selvityksen aiheuttamaa pientä kipua, mutta yritin selittää, että hänestä tulisi
erittäin komea yksilö harjauksen jälkeen. Halusin ensin harjata ja kammata
turkin selväksi ennen kuin kastelisin sitä suihkupullollani. Skiddon komeat
värit täytyisi päästää arvoonsa, se ansaitsi yhtä hyvää kohtelua kuin muutkin.
”Olet yhtä erikoisen värinen kuin
Rávle” sanoin ja työstin viimeisetkin takut suoriksi.
”Tarkoitan siis hyvällä tavalla.” jatkoin.
Rávle nosti päätään kuullessaan oman nimensä.
”Tulisitte varmasti hyvin toimeen.”
Rávle hirnahti väsyneen kuuloisena ja laski päänsä takaisin kivelle. Tämän jälkeen poni vielä käänsi kylkeä minulle ja Skiddolle. Mietin kovasti, että mikä Rávleen oli mennyt. Se tuntui olevan entistä kiukkuisempi kuin ennen, ja erityisesti silloin kun puhuin Skiddosta. Koitin keksiä erilaisia syitä, että miksi Rávle käyttäytyisi tökerösti juuri Skiddoa kohtaan. Muut pokemonini ovat naaraita, ja mikäli oikein tulkitsin Skiddo olisi uros. Ehkäpä Rávle ei pitänyt muista uroksista ja koki ne vaaraksi omalle reviirilleen.
”No niin, Skiddo. Aika pienelle pesulle.” kaivoin suihkupullon laukustani.
Pullon sisällä oli vielä vähän vettä. En ollut muistanut vaihtaa sitä kaiken tohinan takia, mutta ehkäpä Skiddo ei välittäisi veden puhtaudesta tällä hetkellä. Uskon, että se nautti kokonaisuudesta. Skiddo sulki silmänsä ja uikahti kun hieman viileä vesi osui turkkiin. Harjasin märkää turkkia suoremmaksi.
”Anteeksi, se taisi olla hieman kylmää.” pyysin anteeksi vuohelta joka heilutti viimeisetkin märät pisarat pois itsestään.
”Tarkoitan siis hyvällä tavalla.” jatkoin.
Rávle nosti päätään kuullessaan oman nimensä.
”Tulisitte varmasti hyvin toimeen.”
Rávle hirnahti väsyneen kuuloisena ja laski päänsä takaisin kivelle. Tämän jälkeen poni vielä käänsi kylkeä minulle ja Skiddolle. Mietin kovasti, että mikä Rávleen oli mennyt. Se tuntui olevan entistä kiukkuisempi kuin ennen, ja erityisesti silloin kun puhuin Skiddosta. Koitin keksiä erilaisia syitä, että miksi Rávle käyttäytyisi tökerösti juuri Skiddoa kohtaan. Muut pokemonini ovat naaraita, ja mikäli oikein tulkitsin Skiddo olisi uros. Ehkäpä Rávle ei pitänyt muista uroksista ja koki ne vaaraksi omalle reviirilleen.
”No niin, Skiddo. Aika pienelle pesulle.” kaivoin suihkupullon laukustani.
Pullon sisällä oli vielä vähän vettä. En ollut muistanut vaihtaa sitä kaiken tohinan takia, mutta ehkäpä Skiddo ei välittäisi veden puhtaudesta tällä hetkellä. Uskon, että se nautti kokonaisuudesta. Skiddo sulki silmänsä ja uikahti kun hieman viileä vesi osui turkkiin. Harjasin märkää turkkia suoremmaksi.
”Anteeksi, se taisi olla hieman kylmää.” pyysin anteeksi vuohelta joka heilutti viimeisetkin märät pisarat pois itsestään.
”Rávle, kaipaatko sinä harjausta?”
kysyin mököttävältä yksilöltä.
Ponyta ei tuntunut reagoivan kysymykseeni millään tapaa.
”Mutta katso nyt kuinka upean näköisen sain Skiddosta ihan perusasioilla.” koitin saada ponin huomion.
Rávlen pää kääntyi katsomaan meitä. Se tutkaili katsellaan pitkään Skiddoa. Skiddo virnuili tyytyväisen näköisenä ja ikään kuin poseerasi Rávlelle. Poni huokaisi ja nousi seisomaan, jonka jälkeen se käveli eteeni hitaasti ja jäi paikalleen.
”Oletan, että haluat sittenkin pienen harjaushetken?” naurahdin ja rupesin harjaamaan Rávlen selkää.
Yleensä Rávlen harjaaminen oli hieman yllätyksellistä. Se saattoi joskus yhtäkkiä pillastua ja juoksi pois, mutta joinain kertoina se näytti suorastaan nauttivan harjaamisesta. Nyt en ollut varma, että tapahtuisiko kumpaakaan, poni näytti vain seisovan paikallaan ja tuijotti Skiddoa. Rávlen harjaamiseen ei mennyt kauan, sillä se ei todellakaan ollut niin huonossa kunnossa verrattuna Skiddoon.
Ponyta ei tuntunut reagoivan kysymykseeni millään tapaa.
”Mutta katso nyt kuinka upean näköisen sain Skiddosta ihan perusasioilla.” koitin saada ponin huomion.
Rávlen pää kääntyi katsomaan meitä. Se tutkaili katsellaan pitkään Skiddoa. Skiddo virnuili tyytyväisen näköisenä ja ikään kuin poseerasi Rávlelle. Poni huokaisi ja nousi seisomaan, jonka jälkeen se käveli eteeni hitaasti ja jäi paikalleen.
”Oletan, että haluat sittenkin pienen harjaushetken?” naurahdin ja rupesin harjaamaan Rávlen selkää.
Yleensä Rávlen harjaaminen oli hieman yllätyksellistä. Se saattoi joskus yhtäkkiä pillastua ja juoksi pois, mutta joinain kertoina se näytti suorastaan nauttivan harjaamisesta. Nyt en ollut varma, että tapahtuisiko kumpaakaan, poni näytti vain seisovan paikallaan ja tuijotti Skiddoa. Rávlen harjaamiseen ei mennyt kauan, sillä se ei todellakaan ollut niin huonossa kunnossa verrattuna Skiddoon.
Näytin Skiddolle korissa olevaa pokemonin
munaa. Skiddo näytti uteliaalta, että minkä pokemonin muna se oikein olisi.
”Tämän takia tarvitsemme apuasi, me viemme sen takaisin Crimson Towniin. Siitä kuoriutuu Misdreavus.” kerroin Skiddolle joka kuunteli korvat höröllä.
”Luotan siihen, että pidät siitä nyt yhtä hyvää huolta kuin me.”
Skiddo nyökkäsi ymmärtävästi ja katsoi minuun silmiin.
”Tämän takia tarvitsemme apuasi, me viemme sen takaisin Crimson Towniin. Siitä kuoriutuu Misdreavus.” kerroin Skiddolle joka kuunteli korvat höröllä.
”Luotan siihen, että pidät siitä nyt yhtä hyvää huolta kuin me.”
Skiddo nyökkäsi ymmärtävästi ja katsoi minuun silmiin.
Päätin palkita molemmat hyvästä
käytöksestä, joten kaivoin hunajapurnukan laukustani. Rávle oli oitis
haistelemassa purkkia kädessäni. Skiddokin vaikutti uteliaalta, että mitä olin
oikein tekemässä. Avasin purnukan ja asettelin sen nätisti kiven päälle, että
molemmat pokemonit ylettyisivät syömään siitä. He nyt joutuisivat jakamaan
purkin, mutta minkäs sille teet. Rávle rupesi oitis ahmimaan eikä tuntunut
antavan Skiddolle lainkaan tilaa. Skiddo yritti saada itseään purnukan luokse,
mutta Rávle tönäisi vuohta hieman kaviollaan.
”Hei, kuulepas herra suursyöppö. Anna Skiddollekin tilaisuus edes maistaa!” käskin Rávlea ja työnsin sitä kädelläni kauemmaksi.
Skiddo äännähti iloisen kuuloisena ja rupesi maistelemaan hunajaa. Rávle taas tuntui tuijottavan vuohta kateellisena. Yleensä Rávlen ei tarvinnut jakaa ruokaansa, mutta nyt tilanne ei sallinut viiden tähden kokkausta. Kun Skiddo oli saanut tarpeekseen, annoin Rávlen syödä loput hunajasta. Mokoma poni nuoli purnukan kokonaan puhtaaksi. Huomasin, että Skiddo näytti jo katselevan polkua, jota pitkin olimme kävelleet. Skiddo halusi jatkaa matkaa.
”Noh, jatketaan niin pääsemme joskus perille.” ilmoitin ja otin Rávlen nenän edestä tyhjän purnukan, jonka pistin takaisin laukkuuni.
En voinut olla kiinnittämättä huomiotani karuun ympäristöön. Soidan aluekartassa oli kyllä maininta, että ympäristö oli täynnä kivikkoja, metsää ja puut olivat aina syksyn väreissä. En ollut innoissani siitä, että joutuisimme luultavasti kulkemaan yötä myöten. Metsä ei ollut mitenkään houkutteleva, vaan kamalan pelottava.
”Hei, kuulepas herra suursyöppö. Anna Skiddollekin tilaisuus edes maistaa!” käskin Rávlea ja työnsin sitä kädelläni kauemmaksi.
Skiddo äännähti iloisen kuuloisena ja rupesi maistelemaan hunajaa. Rávle taas tuntui tuijottavan vuohta kateellisena. Yleensä Rávlen ei tarvinnut jakaa ruokaansa, mutta nyt tilanne ei sallinut viiden tähden kokkausta. Kun Skiddo oli saanut tarpeekseen, annoin Rávlen syödä loput hunajasta. Mokoma poni nuoli purnukan kokonaan puhtaaksi. Huomasin, että Skiddo näytti jo katselevan polkua, jota pitkin olimme kävelleet. Skiddo halusi jatkaa matkaa.
”Noh, jatketaan niin pääsemme joskus perille.” ilmoitin ja otin Rávlen nenän edestä tyhjän purnukan, jonka pistin takaisin laukkuuni.
En voinut olla kiinnittämättä huomiotani karuun ympäristöön. Soidan aluekartassa oli kyllä maininta, että ympäristö oli täynnä kivikkoja, metsää ja puut olivat aina syksyn väreissä. En ollut innoissani siitä, että joutuisimme luultavasti kulkemaan yötä myöten. Metsä ei ollut mitenkään houkutteleva, vaan kamalan pelottava.
Tunteja kului ja aurinko oli
laskenut. Olimme pitäneet muutaman tauon sillä minun omat hermoni eivät
tuntuneet kestävän pitkiä aikoja tässä pimeydessä. Kaipasin lepoa ja turvaa.
Olin pelästynyt monta kertaa, kun ötökkäpokemonit olivat lentäneet läheltämme
tai kun Mankey päätti aloittaa puista huutamisen yhtäkkiä. En ollut tottunut
liikkumaan pimeydessä. Onneksi Rávlen lieskaharja antoi hieman valoa, se toi
turvan tunnetta. Olin jatkuvasti huolissani siitä, että Skiddo nopeuttaisi
tahtia ja katoaisi pimeyteen. Skiddo osaisi varmasti takaisin kotiinsa, mutta
minä ja Rávle tuntemattomassa paikassa pimeällä, ei onnistuisi.
Sitä paitsi minun piti kulkea
varovasti, kannoinhan sentään koria jossa oli pokemonin muna. En voisi kulkea
ihan miten lystää. Kuulin kovaa ryminää polun vieressä olevalta mäeltä.
Ajattelin, että Sandshrewit tekisivät uutta maanalaista verkostoaan.
Valitettavasti ääni rupesi lähestymään ja sen voimakkuus koveni jatkuvasti.
Sandshrewit eivät lähestyneet ihmisiä pimeällä, joten tiesin ettei kyse voisi
olla viattomasta laumasta vaan jostain isommasta pokemonista. Toivottavasti
jokin Teddiursa ei ollut juuri kehittynyt Ursaringiksi, ja ollut pahantuulinen
ja nälkäinen. Ne olivat kuulemma erittäin vihaisia tavatessaan ihmisiä lähellä
pesäänsä, erityisesti yöllä kun näkyvyys oli huono. Pieniä kivenlohkareita
rupesi vieremään mäkeä alas kohti meitä, ne eivät olleet mitenkään vaarallisen
kokoisia joten juoksimme äkkiä eteenpäin väistäen kiviä. Kuitenkin, pienempien
jälkeen isommat lohkareet rupesivat vyörymään alas. Olisiko jokin pokemon näin
tarkka omasta turvallisuudestaan? Mielestäni emme näyttäneet olevan sellaisella
alueella jossa olisi polun vieressä minkään pokemonin pesäkolo, korkeintaan
linnun, mutta karhupokemonin? En usko. Päätin hylätä korin, sillä muna ei
pysyisi siellä millään jos meidän pitäisi enemmän juosta. Otin munan syleilyyni
ja toivoin, että en kaatuisi tai pudottaisi sitä.
Rávle päätti ettei väistä enää kiviä vaan jäi jälkeen. Se hirnahti ja nousi takajaloilleen, jonka jälkeen Rávlen etujalkojen osuessa taas maahan, kavioista lähti kipinöitä. Rávle kääntyi poispäin lohkareista ja potkaisi takajalkojensa kavioilla yhtä isoa lohkaretta. Kavioista lähti aina kipinöitä kun ne osuivat kiveen. Lohkareet hajosivat palasiksi aina kun Rávle potkaisi niitä.
”Hyvä idea, Rávle! Jatka samaan malliin.” kannustin pokemonia.
Skiddo ei tohtinut katsoa vain vierestä, kun Rávle saisin kaiken kunnian auttamisesta. Vuohi päästi sotahuutonsa ilmoille ja potkaisi sorkallaan maata. Skiddon ympärille rupesi kasvamaan hehkuvaa vihreää ruohoa. Skiddo juoksi kohti mäkeä josta lohkareet tulivat. Sujuvasti samalla väistäen kiviä, maa Skiddon sorkkien alla muuttui aina hehkuvaksi ruohoksi. Ruoho tuntui hidastavan vyöryvien kivien vauhtia.
”Äkkiä pois sieltä!” huusin Skiddolle, sillä hänen touhunsa näytti vaaralliselta.
Skiddo loikkasi takaisin luokseni välittömästi.
”Mitä ihmettä sinä oikein touhuat?” ihmettelin ja kaivoin pokedexin esiin.
Osoitin sillä hehkuvaa ruohoa maassa.
”Grassy Terrain – pokemon pystyy muuttamaan osan ympäristöstään ruohikkoiseksi maastoksi muutamaksi hetkeksi. Ruohikko antaa kestävyyttä käyttäjälleen.”
En kerennyt sulkemaan pokedexiä ennen kuin se havaitsi Skiddon olemassaolon ja rupesi selittämään pokemonista.
”Skiddo – ratsupokemon, ruohotyyppiä. Ne kantavat mielellään ihmisiä päällään ja sopivat siksi ratsuiksi erinomaisesti. Erikoiskyky, tuntematon”
Rávle päätti ettei väistä enää kiviä vaan jäi jälkeen. Se hirnahti ja nousi takajaloilleen, jonka jälkeen Rávlen etujalkojen osuessa taas maahan, kavioista lähti kipinöitä. Rávle kääntyi poispäin lohkareista ja potkaisi takajalkojensa kavioilla yhtä isoa lohkaretta. Kavioista lähti aina kipinöitä kun ne osuivat kiveen. Lohkareet hajosivat palasiksi aina kun Rávle potkaisi niitä.
”Hyvä idea, Rávle! Jatka samaan malliin.” kannustin pokemonia.
Skiddo ei tohtinut katsoa vain vierestä, kun Rávle saisin kaiken kunnian auttamisesta. Vuohi päästi sotahuutonsa ilmoille ja potkaisi sorkallaan maata. Skiddon ympärille rupesi kasvamaan hehkuvaa vihreää ruohoa. Skiddo juoksi kohti mäkeä josta lohkareet tulivat. Sujuvasti samalla väistäen kiviä, maa Skiddon sorkkien alla muuttui aina hehkuvaksi ruohoksi. Ruoho tuntui hidastavan vyöryvien kivien vauhtia.
”Äkkiä pois sieltä!” huusin Skiddolle, sillä hänen touhunsa näytti vaaralliselta.
Skiddo loikkasi takaisin luokseni välittömästi.
”Mitä ihmettä sinä oikein touhuat?” ihmettelin ja kaivoin pokedexin esiin.
Osoitin sillä hehkuvaa ruohoa maassa.
”Grassy Terrain – pokemon pystyy muuttamaan osan ympäristöstään ruohikkoiseksi maastoksi muutamaksi hetkeksi. Ruohikko antaa kestävyyttä käyttäjälleen.”
En kerennyt sulkemaan pokedexiä ennen kuin se havaitsi Skiddon olemassaolon ja rupesi selittämään pokemonista.
”Skiddo – ratsupokemon, ruohotyyppiä. Ne kantavat mielellään ihmisiä päällään ja sopivat siksi ratsuiksi erinomaisesti. Erikoiskyky, tuntematon”
Miten niin tuntematon? Tunnetusti
Skiddon erikoiskyky oli Sap Sipper, joka antaisi niille lisää hyökkäystehoa kun
ne saavat osuman ruohotyypin hyökkäyksestä. Tämä Skiddo oli tietysti jo
erikoinen pelkän värityksensä puolesta, mutta olisiko sillä jokin erikoiskyky
joka ei ollut kovin tunnettu? Rávle potkaisi taas yhden lohkareen palasiksi,
mutta oli huolimaton. Lohkareesta irronnut pala lensi kohti minua. En voinut
suojata itseäni käsivarsilla, sillä pidin tiukasti munasta kiinni. Skiddo
reagoi tilanteeseen nopeasti ja käytti Vine Whip -hyökkäystä napatakseen
lohkareen ennen kuin se osui minuun. Näin kuin Skiddo piti siitä kiinni
molemmilla rihmoillaan. Rávle katsoi järkyttyneenä tilannetta jonka oli juuri
aiheuttanut.
”Hyvää työtä, Skiddo. Kiitoksia paljon, se olisi muuten osunut minuun tai munaan.” kiitin vuohta nopeasta reagoinnista.
Rávle tuntui häpeävän hieman virhettään, mutta tiesin, että Rávle ei tarkoittanut kaiken kaikkiaan pahaa, eikä näin ollut tarkoitus käydä. Skiddo otti paremman otteen kivestä ja heitti sen rihmoillaan takaisin mäen päälle. Kun kivi katosi pimeyteen, samaan aikaan maa tärisi hieman. Ihan kuin jokin iso puu olisi kaatunut maahan. Kuului kovaääninen karjaisu.
”T-Taisit juuri osua sillä johonkin…” änkytin hieman peloissani.
Skiddokin tuntui järkyttyneen siitä, että kivi oli oikeasti osunut. Sen oli tarkoitus olla sankarimainen teko, mutta tällä hetkellä Skiddo näytti idiootilta. Skiddo ei halunnut suututtaa enempää heidän kiusaajaansa, mutta toisin kävi. Karjunta jatkui hirmuisena ja tärinä tuntui kasvavan. Olin peloissani, en tiennyt että olisiko pitänyt juosta karkuun vai jäädä paikalleen ja leikkiä kuollutta. Pienemmänkin kuunvalon peitti nyt suuri otus jonka muodosta en osannut päätellä mikä se voisi olla. Rávle hirnahti ja sen vartalo täyttyi violeteista lieskoistaan Flame Chargen avulla. Ponyta koitti valaista enemmän ympäristöä jotta näkisimme, että mikä meitä uhkasi. Otus oli iso, todella iso. Osoitin varovasti pokedexillä otusta ja dexin näyttö välähti päälle.
”Hyvää työtä, Skiddo. Kiitoksia paljon, se olisi muuten osunut minuun tai munaan.” kiitin vuohta nopeasta reagoinnista.
Rávle tuntui häpeävän hieman virhettään, mutta tiesin, että Rávle ei tarkoittanut kaiken kaikkiaan pahaa, eikä näin ollut tarkoitus käydä. Skiddo otti paremman otteen kivestä ja heitti sen rihmoillaan takaisin mäen päälle. Kun kivi katosi pimeyteen, samaan aikaan maa tärisi hieman. Ihan kuin jokin iso puu olisi kaatunut maahan. Kuului kovaääninen karjaisu.
”T-Taisit juuri osua sillä johonkin…” änkytin hieman peloissani.
Skiddokin tuntui järkyttyneen siitä, että kivi oli oikeasti osunut. Sen oli tarkoitus olla sankarimainen teko, mutta tällä hetkellä Skiddo näytti idiootilta. Skiddo ei halunnut suututtaa enempää heidän kiusaajaansa, mutta toisin kävi. Karjunta jatkui hirmuisena ja tärinä tuntui kasvavan. Olin peloissani, en tiennyt että olisiko pitänyt juosta karkuun vai jäädä paikalleen ja leikkiä kuollutta. Pienemmänkin kuunvalon peitti nyt suuri otus jonka muodosta en osannut päätellä mikä se voisi olla. Rávle hirnahti ja sen vartalo täyttyi violeteista lieskoistaan Flame Chargen avulla. Ponyta koitti valaista enemmän ympäristöä jotta näkisimme, että mikä meitä uhkasi. Otus oli iso, todella iso. Osoitin varovasti pokedexillä otusta ja dexin näyttö välähti päälle.
”Snorlax – nukkumispokemon,
normaalia tyyppiä. Snorlax herää ainoastaan syömään jonka jälkeen se palaa
takaisin nukkumaan. Erikoiskyky Thick Fat.”
”Paksunahkaiselta se näyttääkin…”
mutisin ja pistin pokedexin pois.
Meidän pitäisi olla varovaisia Snorlaxin kanssa, emme hyökkäisi sitä kohti ellei Snorlax tekisi sitä ensin. Isoa vastustajaa vastaan on vaikeata taistella sillä Snorlax voisi liiskata meidät helposti ellemme varoisi. Snorlax rupesi käsillään rummuttamaan vatsaansa. Jokaisen rummutuksen kohdalla Skiddon ja Rávlen ilme muuttui pelokkaammaksi. Saiko Snorlax lisää voimaa vatsan rummutuksesta?
Meidän pitäisi olla varovaisia Snorlaxin kanssa, emme hyökkäisi sitä kohti ellei Snorlax tekisi sitä ensin. Isoa vastustajaa vastaan on vaikeata taistella sillä Snorlax voisi liiskata meidät helposti ellemme varoisi. Snorlax rupesi käsillään rummuttamaan vatsaansa. Jokaisen rummutuksen kohdalla Skiddon ja Rávlen ilme muuttui pelokkaammaksi. Saiko Snorlax lisää voimaa vatsan rummutuksesta?
”Belly Drum – pokemon uhraa omasta
jaksamisestaan nostaakseen hyökkäystensä tehoa.” pokedex sanoi hiljaa
laukustani.
”Se pitää saada loppumaan, Rávle –
käytä Flame Wheel!” käskin.
Rávle peittyi uudestaan liekeistä ja laukkasi kohti Snorlaxia. Se loikkasi kohti vastustajaansa ja iski vartalonsa tätä päin. Snorlax ei tuntunut juurikaan välittävän pikku ponista. Se ei ollut moksiskaan Rávlen hyökkäyksestä.
”Mutta eiväthän normaalin tyypin pokemonit ole immuuneja tulityypin hyökkäyksille, missä se pokedex on.” ihmettelin ja kaivoin äkkiä pokedexin uudestaan esiin toisella kädelläni.
Rávle peittyi uudestaan liekeistä ja laukkasi kohti Snorlaxia. Se loikkasi kohti vastustajaansa ja iski vartalonsa tätä päin. Snorlax ei tuntunut juurikaan välittävän pikku ponista. Se ei ollut moksiskaan Rávlen hyökkäyksestä.
”Mutta eiväthän normaalin tyypin pokemonit ole immuuneja tulityypin hyökkäyksille, missä se pokedex on.” ihmettelin ja kaivoin äkkiä pokedexin uudestaan esiin toisella kädelläni.
”Thick Fat – pokemonin nahka on
niin paksu etteivät ne tunne juurikaan kipua tuli- ja jäähyökkäyksistä.”
Niinpä tietysti, eihän minulla
ollut kuin juuri sopivasti puoliksi tulityypin pokemon mukana. Snorlax avasi
suunsa johon alkoi muodostumaan valtava valopallo. Pallon koko kasvoi ja
kasvoi, se oli Hyper Beam.
”Äkkiä karkuun!” käskin ja lähdin juoksemaan polkua pidemmälle Rávle ja Skiddo perässäni. Hyper Beam tuhosi helposti kaiken pois tieltään mihin se osui. Onnistuttuamme väistämään Snorlaxin hyökkäyksen, Skiddo kääntyi ympäri ja määkäisi. Vuohen vihreästä turkista lensi pieniä siemeniä kohti Skiddon luomaa ruohikkoa. Ruohikosta rupesi kasvamaan pieniä kasveja.
”Leech Seed – nokkelaa. Nyt kun Snorlaxilla on normaalia vähemmän jaksamista, niin nuo varmasti imevät siltä viimeisetkin voimat.” totesin kun tajusin, että mistä oli kyse.
Rávlekin tahtoi osallistua Snorlaxin hidastamiseen. Poni sylkäisi myrkkyä ruohikon viereen. Sylki rupesi muuttumaan epämääräiseksi liejuksi, joka haisi myrkylliseltä.
”Tuon pitäisi heikentää sen tehoja, mahtavaa!”.
Myrkkylammikko kuitenkin kasvoi kasvamistaan ja se levisi Skiddon ruohikon päälle. Pienet kasvit rupesivat sulamaan ja kuolemaan myrkyn johdosta. Rávle oli juuri onnistunut pilaamaan Skiddon Leech Seedin vaikutuksen. Skiddo puski kohti Rávlea vihaisena, että miksi sinä noin teit. Rávlella oli kahdenlaisia tuntemuksia, sinänsä se riemuitsi, että oli onnistunut estämään Skiddoa olemasta sankari, mutta samaan se oli juuri pilannut yhden heitä auttavan asian. Snorlax rupesi liikkumaan meitä kohti pienen leponsa jälkeen. Skiddo loi ympärillä olevista punaruskeista lehdistä tornadon ja lähetti sen kohti Snorlaxia. Snorlax pisti käsivartensa eteensä luoden pienen suojaavan kilven itsensä ympärille. Pirun Defence Curl, tämä Snorlax oli todellakin kärttyinen. Lehdet koittivat viiltää Snorlaxin paksua nahkaa, mutta suojakuori oli tehokas tapa heikentää hyökkäyksen tuntua. Lehdet putosivat maahan ja ne sulivat myrkkylammikkoon. Snorlax valmistautui uuteen Hyper Beamiin avaamalla suunsa.
”Keskity!” kuului vanha naisääni Snorlaxin takaa.
”Ammu!”.
Jokin osui Snorlaxiin, ja tämän Hyper Beam keskeytyi tämän takia. Snorlax kääntyi katsomaan taakseen. Sen takana seisoi normaalia isokokoisempi Gengar, jonka kädet osoittivat Snorlaxia.
”Toista!”.
Gengar teki käsillään eräänlaista liikettä, ihan kuin se loisi palloa tyhjästä. Käsien väliin alkoi ilmestyä sinertävä valtava pallo.
”Ammu!”.
Gengar päästi pallosta irti ja se iskeytyi suoraan Snorlaxin vatsaan, jonka seurauksena tämä kaatui maahan.
”Lopetetaan se hypnoosilla.”
Noctowl lensi Snorlaxin ylle ja tuijotti suurta pokemonia suoraan silmiin. Pienet punertavat rinkulat lähtivät Noctowlin silmistä kohti Snorlaxin omia silmiä. Pian kuului hyvin kovaäänistä kuorsausta. Snorlax oli nukahtanut hypnoosin takia. Huokaisin helpotuksesta, ainakaan Snorlax ei olisi enää heidän ongelmansa, mutta keitä nämä toiset olivat? Joku antoi heille käskyjä kokoajan.
”Eikö äitisi opettanut, että isojen öykkäreiden kimppuun ei hyökätä?” vanha naisääni puhui suoraan minulle.
Nainen ilmestyi puiden välistä. Hänen valkoiset hiuksensa olivat kahdella hyvin pitkällä ja löysällä letillä. Hänellä oli yllään mustanpuhuva kaapu päällään, joka peitti hänen muun vaatetuksensa. Noctowl ja Gengar palasivat hänen luoksensa nopeasti. Noctowl laskeutui naisen pään päälle.
”Emme me hyökänneet sen kimppuun, se oli vahinko. Skiddon ei ollut tarkoitus osua siihen, oliko Snorlax sinun?” kysyin hätäisenä.
”En harrasta isoja suursyöppöjä. Snorlax oli etsimässä ruokaa kuten niiden yöllisiin tapoihin kuuluu. Se etsii mistä tahansa, vaikka kivikasan alta.” nainen selitti.
Nyt aloin ymmärtämään. Kivivyöry ei ollut tahallinen, vaan Snorlaxin vahinko. Se oli etsinyt ruokaa itselleen mäen päältä ja siirtänyt kiviä huolimattomasti pois tieltä. Kivet olivat ilmeisesti lähteneet vyörymään mäkeä alas, ja tietysti ketä tahansa nälkäistä vihastuttaisi kun joku heittää kivellä päähän.
”Anteeksi, käsitin väärin.” sanoin ja puristin varovaisesti pokemonin munaa sylissäni.
”Kiitoksia, kun autoitte meitä.”
”Saat luvan ollakin kiitollinen, että olin opettanut Gengarilleni Focus Blastin. Olisitte muuten olleet tuusan nuuskana.” nainen sanoi.
”Sitä paitsi en tykkää katsella kun erikoiset pokemonit ottavat turpaan.” nainen jatkoi hieman törkeästi.
”Mistä olet löytänyt näin mielenkiintoisia yksilöitä?” hän kysyi.
”Rávle, tämä Ponyta siis, oli hylätty. Jonkun sekopään epäonnistunut koe.” esittelin Rávlea ja osoitin tätä.
Rávle ylpeästi pyörähti ympäri esitelläkseen itseään, se tykkäsi naisen kehuista.
”Tämä Skiddo taas ei ole minun, se on Mindaro Townista kotoisin.” osoitin Skiddoa.
”Mielenkiintoista. Nimeni on Marinette, olen erikoistunut kummituspokemoneiden koulutukseen.” hän esittäytyi.
”OLEN ETSINYT SINUA!” huudahdin innoissani.
”Äkkiä karkuun!” käskin ja lähdin juoksemaan polkua pidemmälle Rávle ja Skiddo perässäni. Hyper Beam tuhosi helposti kaiken pois tieltään mihin se osui. Onnistuttuamme väistämään Snorlaxin hyökkäyksen, Skiddo kääntyi ympäri ja määkäisi. Vuohen vihreästä turkista lensi pieniä siemeniä kohti Skiddon luomaa ruohikkoa. Ruohikosta rupesi kasvamaan pieniä kasveja.
”Leech Seed – nokkelaa. Nyt kun Snorlaxilla on normaalia vähemmän jaksamista, niin nuo varmasti imevät siltä viimeisetkin voimat.” totesin kun tajusin, että mistä oli kyse.
Rávlekin tahtoi osallistua Snorlaxin hidastamiseen. Poni sylkäisi myrkkyä ruohikon viereen. Sylki rupesi muuttumaan epämääräiseksi liejuksi, joka haisi myrkylliseltä.
”Tuon pitäisi heikentää sen tehoja, mahtavaa!”.
Myrkkylammikko kuitenkin kasvoi kasvamistaan ja se levisi Skiddon ruohikon päälle. Pienet kasvit rupesivat sulamaan ja kuolemaan myrkyn johdosta. Rávle oli juuri onnistunut pilaamaan Skiddon Leech Seedin vaikutuksen. Skiddo puski kohti Rávlea vihaisena, että miksi sinä noin teit. Rávlella oli kahdenlaisia tuntemuksia, sinänsä se riemuitsi, että oli onnistunut estämään Skiddoa olemasta sankari, mutta samaan se oli juuri pilannut yhden heitä auttavan asian. Snorlax rupesi liikkumaan meitä kohti pienen leponsa jälkeen. Skiddo loi ympärillä olevista punaruskeista lehdistä tornadon ja lähetti sen kohti Snorlaxia. Snorlax pisti käsivartensa eteensä luoden pienen suojaavan kilven itsensä ympärille. Pirun Defence Curl, tämä Snorlax oli todellakin kärttyinen. Lehdet koittivat viiltää Snorlaxin paksua nahkaa, mutta suojakuori oli tehokas tapa heikentää hyökkäyksen tuntua. Lehdet putosivat maahan ja ne sulivat myrkkylammikkoon. Snorlax valmistautui uuteen Hyper Beamiin avaamalla suunsa.
”Keskity!” kuului vanha naisääni Snorlaxin takaa.
”Ammu!”.
Jokin osui Snorlaxiin, ja tämän Hyper Beam keskeytyi tämän takia. Snorlax kääntyi katsomaan taakseen. Sen takana seisoi normaalia isokokoisempi Gengar, jonka kädet osoittivat Snorlaxia.
”Toista!”.
Gengar teki käsillään eräänlaista liikettä, ihan kuin se loisi palloa tyhjästä. Käsien väliin alkoi ilmestyä sinertävä valtava pallo.
”Ammu!”.
Gengar päästi pallosta irti ja se iskeytyi suoraan Snorlaxin vatsaan, jonka seurauksena tämä kaatui maahan.
”Lopetetaan se hypnoosilla.”
Noctowl lensi Snorlaxin ylle ja tuijotti suurta pokemonia suoraan silmiin. Pienet punertavat rinkulat lähtivät Noctowlin silmistä kohti Snorlaxin omia silmiä. Pian kuului hyvin kovaäänistä kuorsausta. Snorlax oli nukahtanut hypnoosin takia. Huokaisin helpotuksesta, ainakaan Snorlax ei olisi enää heidän ongelmansa, mutta keitä nämä toiset olivat? Joku antoi heille käskyjä kokoajan.
”Eikö äitisi opettanut, että isojen öykkäreiden kimppuun ei hyökätä?” vanha naisääni puhui suoraan minulle.
Nainen ilmestyi puiden välistä. Hänen valkoiset hiuksensa olivat kahdella hyvin pitkällä ja löysällä letillä. Hänellä oli yllään mustanpuhuva kaapu päällään, joka peitti hänen muun vaatetuksensa. Noctowl ja Gengar palasivat hänen luoksensa nopeasti. Noctowl laskeutui naisen pään päälle.
”Emme me hyökänneet sen kimppuun, se oli vahinko. Skiddon ei ollut tarkoitus osua siihen, oliko Snorlax sinun?” kysyin hätäisenä.
”En harrasta isoja suursyöppöjä. Snorlax oli etsimässä ruokaa kuten niiden yöllisiin tapoihin kuuluu. Se etsii mistä tahansa, vaikka kivikasan alta.” nainen selitti.
Nyt aloin ymmärtämään. Kivivyöry ei ollut tahallinen, vaan Snorlaxin vahinko. Se oli etsinyt ruokaa itselleen mäen päältä ja siirtänyt kiviä huolimattomasti pois tieltä. Kivet olivat ilmeisesti lähteneet vyörymään mäkeä alas, ja tietysti ketä tahansa nälkäistä vihastuttaisi kun joku heittää kivellä päähän.
”Anteeksi, käsitin väärin.” sanoin ja puristin varovaisesti pokemonin munaa sylissäni.
”Kiitoksia, kun autoitte meitä.”
”Saat luvan ollakin kiitollinen, että olin opettanut Gengarilleni Focus Blastin. Olisitte muuten olleet tuusan nuuskana.” nainen sanoi.
”Sitä paitsi en tykkää katsella kun erikoiset pokemonit ottavat turpaan.” nainen jatkoi hieman törkeästi.
”Mistä olet löytänyt näin mielenkiintoisia yksilöitä?” hän kysyi.
”Rávle, tämä Ponyta siis, oli hylätty. Jonkun sekopään epäonnistunut koe.” esittelin Rávlea ja osoitin tätä.
Rávle ylpeästi pyörähti ympäri esitelläkseen itseään, se tykkäsi naisen kehuista.
”Tämä Skiddo taas ei ole minun, se on Mindaro Townista kotoisin.” osoitin Skiddoa.
”Mielenkiintoista. Nimeni on Marinette, olen erikoistunut kummituspokemoneiden koulutukseen.” hän esittäytyi.
”OLEN ETSINYT SINUA!” huudahdin innoissani.
”Kiitos, kiitos, mutta en ota
oppilaita vastaan.” nainen ei edes antanut minun puhua enempää.
”Ei, ei. Ei minua kiinnosta oppilaana oleminen, tämä muna minun sylissäni on sinun.” panin vastaan ja näytin Misdreavuksen munaa hänelle.
”Ah, aivan. Misdreavus, niinhän se olikin.” hän huokaisi.
”Minut lähetettiin Mindaro Townista tuomaan tämä sinulle, olit ilmeisesti unohtanut sen ohikulkumatkallasi.” selitin.
”Haha, unohtanut? En minä unohda koskaan mitään. Jätin sen sinne tarkoituksella.” Marinette nauroi.
”Miksi jättäisit kummituspokemonin munan Mindaro Towniin?” kysyin hämmentyneenä.
”Koska tiedän koko Crimson Townin ympäristön ja tiedän, että sillä ei ole läheisiä täällä.” Marinette sanoi.
”O-Oletko ihan varma?” varmistelin hieman haikean oloisena.
”En ole koskaan väärässä.” Marinette vastasi.
”Ei, ei. Ei minua kiinnosta oppilaana oleminen, tämä muna minun sylissäni on sinun.” panin vastaan ja näytin Misdreavuksen munaa hänelle.
”Ah, aivan. Misdreavus, niinhän se olikin.” hän huokaisi.
”Minut lähetettiin Mindaro Townista tuomaan tämä sinulle, olit ilmeisesti unohtanut sen ohikulkumatkallasi.” selitin.
”Haha, unohtanut? En minä unohda koskaan mitään. Jätin sen sinne tarkoituksella.” Marinette nauroi.
”Miksi jättäisit kummituspokemonin munan Mindaro Towniin?” kysyin hämmentyneenä.
”Koska tiedän koko Crimson Townin ympäristön ja tiedän, että sillä ei ole läheisiä täällä.” Marinette sanoi.
”O-Oletko ihan varma?” varmistelin hieman haikean oloisena.
”En ole koskaan väärässä.” Marinette vastasi.
>> Nyt on putki päällä. Kuten edellisessä pyysin, niin Rávle syö yhteensä 3 karkkia, eli älä laske tämän tarinan karkkia hänelle. Skiddo eli Tomas syö yhden (1) karkin tässä, eli onnellisuuspisteitä, kiitos! Misdreavuksen muna tässäkin mukana ja täten, se taitaa olla viimeinen tarina jossa esiintyy munan muodossa koska laskujeni mukaan pitäisi olla nyt 0 tarinaa ennen kuoriutumista.
Tappelun kohdalla oli paljon miettimistä. Koitin hyödyntää Skiddon abilityä ja muutenkin tuoda niitä enemmän tarinaan mukaan. Sano toki jos näet jotain aivopieruja, että jotkin iskut eivät oikeasti toimisi noin. Tarkistin kuitenkin (mielestäni), että Focus Blast on fighting -tyypin isku ja Gengarille opetettavissa, joten sen pitäisi tehota tuplasti normaali tyypin pokemoniin.
Eipä käynyt heti ensimmäisenä mielessä, että kivivyöryn aiheuttajana voisi olla nälkäinen Snorlax! :D Toki harvalla 108-reitin pokémoneista on niin paljon voimaa (ellei kehitysmuotoja lasketa), mutta olen itse mieltänyt Snorlaxin suht leppoisaksi pokémoniksi. :d Nälkäkiukkuun voi kyllä helposti samaistua, haha. Tosi jännittävän tunnelman olit saanut lukuun tämän tuntemattoman hyökkääjän avulla!
VastaaPoistaPääasiassa luku kuitenkin keskittyi käsittelemään sitä, miten Rávle ja Tomas tulevat toimeen keskenään. Kaksikon välillä olikin alusta asti pientä kilpailua, eikä etenkään Rávle tahtonut jäädä Skiddolle kakkoseksi. Taistelu Snorlaxia vastaan ei sekään sujunut ongelmitta Rávlen sabotoidessa vahingossa Skiddon Leech Seedin. Olit kyllä kikkaillut tosi kivasti pokémonien kykyjen ja iskujen kanssa tässä! Omiin silmiini ei ainakaan osunut mitään epäloogista. Hyvin mukaansa tempaava luku kokonaisuudessaan! Marinetten tapaaminen tosin tarkoittanee sitä, ettei Sheila matkaa Crimson Towniin asti? :<
Rávle +2lvl, Tomas +3lvl +2op. Rahaa 70pd:tä. Misdreavus kuoriutuu munastaan!
Menin vähän asioiden edelle ja arvoin kolmesta karkista saatavan iskun Rávlelle jo edellisessä luvussa, mutta käytännössä tällä ei ole mitään väliä, sillä karkit tosiaan lasketaan könttänä eikä yksitellen jokaisesta tarinasta. :'D